Naruskantie on harvemmin maalishuhtikuuvvaihteesa yhtä huonosa kunnosa kuin nyt. Kelirikkolappu löytyy tienalusta, mutta painorajotusta vielä toistaseks ei. Son kuiten vain ajan kysymys, millon loppuu ainaki raskasliikenne. Ja se taitaa loppuva iliman merkkijäki.
Kasperi käväs toissapänä tuolla hiukka pohojosempana pilikkireisula. Kolometkympit oli kelekkakärryn kanssa maksimivauhit, kumpiti pysytelä väylälä.
Jokiveen virtaus on lissääntymmäänpäin hilijolleen kans. Naruskajojen alaosan suvannoisa on kuiten tienkuntoon verrattuna hyvä tilanne, elikkäs jäätä on kuutisenkytä senttijä, eikä jäälä ainakaan tosimpaikon ole vettä elova haittaamasa.
Pittää kuiten muistaa, että jos tämmösenä lauhana pyssyy kelit, nin jäät heikkenee vauhila. Pohjosempaa on Naruskajoki jo siinä kunnosa, että pilikkimiset on pilikitty. Kuva Kuutsikönkäästä eli Tukikohan kotikoskesta.
Meilon vietetty pikkuporukala pääsijäistä. Pääsijäissuklaamunijaki ojjostain näjemä lapsosileketterile löytynny.
Joka Naruskale lähiaikona suunnistellee, nin talavirattaat saattaa olla autosa terveellisemmät kuilliposat suvikummit.
Tukikohasta takatalaveen vielä uskomissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti