sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Karhutunturia mikkelimmiehen kameralla. (2067)

Eipole tievossa, mitelli tykyt Karhutunturisa närreijenoksisa viimoyön tuiskussa ja tuulesa pysynneet, mutta muutamapäivä sitten pari hihtomiestä Mikkelistä kävi aurinkopaistepäivänä tunturija vallottamassa.

Ensimpiti käyvä pilivisenä päivänä ura hihtelemäsä valamiiks, mutta se kannatti...



Tukikohasta kuvalähetyksestä ja käynnistä kiittelemissiin tähä.


4 kommenttia:

  1. Voi hele..... mitä maisemaa.

    Muuttoa miettimisiin täältä kurasta sinne taas 😀

    VastaaPoista
  2. Olen miettinytkin, että koskakohan sinä, eli Teemu, lähemmäs Tukikohtaa muutat, eli Tervetuloa vain, jos kuitenkin kerrostaloon, myös Rovaniemelle, mutta tietysti, jos joko löydät sopivan, jo valmiin Pytingin, tai päätät rakentaa sellaisen itse vielä lähemmäs Tukikohtaa, niin mikäs siinäkään. Näen mielessäni ne Maisemat, joitahan kerran, sain ihan livenäkin nähdä silloin Maanantaina 3.4.2006, kun silloin tietämättäni, juuri Ukka, ainakin kahta Herrasmiestä, hurruutteli ylös ja -vielä takaisin alaskin moottorikelkalla, kun oltiin katsottu, ettei meidän anneta reittiä hiihtää, kun ei ollut Tekniikka riittävän hyvällä mallilla Tunturin vaativuuteen nähden, mutta mikäs siinä, kun makkarat, siellä ylhäällä maistuivat ja oli muutoinkin mukava, Keväinen sää, jota sitten, sai kokea vielä lisääkin paria viikkoa myöhemmin Ylläksellä.

    VastaaPoista
  3. Terve Matti.

    Eihän tuossa muutossa sinne suunnalle muutoin mitään estettä olisi, mutta kun ei tuota lottovoittoa tullut vieläkään.

    Ja jos sattuu tuuri käymään lähiaikoina, niin luultavasti suunta saattaisi olla silloin Rovaniemen suuntaan. Ihan vaan ja ainoastaan pojan harrastuksen takia. Sallan suunnalla ei käsittääkseni kilpauintiseuraa ole? Ukka korjaa jos olen väärässä.

    Poika kun kotoa muuttaa, niin sitten aletaan vakavissaan ottamaan suuntimaa ylöspäin. Sairausasiatkin alkaa olemaan Ukka pikkuhiljaa ohitse. 1 käynti pitäs vielä tays sissa käydä ja sitten alkaa selviämään millä tuella sitä aletaan elämään. Tampereen Pohjolasairaalasta antoi hoitava lääkäri jo puoltavan lausunnon työkyvyttömyydestä, kun kerran mitään ei ole enään tehtävissä asian suhteen. Eli tehdään sitä mihin kyetään ja kärsitään kivuista sitten sen mukaan kuinka raskasta hommaa haluaa suorittaa.

    Onneksi perhoa ei tarvi niinkään viskoa eestaas, niin kykenee vielä kirkkailla vesillä siellä käymään.

    Tämmöttiä tälläkertaa sateen ja tuulen keskeltä Porista.

    VastaaPoista
  4. Ja piti vielä mainita, että meitillä on joulu taas.
    Oli meinaan himpun vajjaa 11kg possu ja oikeen potkallinen semmonen ni uunissa eilen se 11h. Ja kyllä muuten tuli hyvvee 😆😆

    VastaaPoista