Eilisäaamuna tuli herätys Linko-Jarkon lingon jytinään. Se jytinä kuuluu vain sillon, kulllunta on enempiku tarpeeks satannu. Ja oli sitä parikytäsenttijä. Lumimittari kiipes tuostavaan kaheksaankymmeneen senttiin.
Kunoli keskiviikkoaamu, niilläksin tieten ohjelmammukasesti kuskaileen puukkomestarija kirkolle saunoon. Semeinas kuiten reissu päättyvä Kotalankoulun takapihale. Sieloli kiertoväylälä kaks autoo rinnatusten. Tyhyjä autommentävä välikkö oli talon ja toisen auton välisä, misä näytti kyllä olevalluntakin, mutta määrä ei liika isolta näyttänny. Mutta sitäpä oliki. Paksuimmillaan tuiskulunta kuuskytäseittemänkytä senttijä.
No Ukan pirssihän junttaantu siihehhankeen pysähyksiin. Ja partasuu vieresä alako kiekumaan, että ei perkele päässy tälläviikkoo saunaan. Sannoin hälle sievälä äänelä, että annas mun nyt vaan tätä pirssijä ajela ja oottele siinä rauhasa. Soli painava parintonnin auto kyllä hangesa kiini, mutta liikahti se jäläkijään takas muutaman kymmenensenttijä. Ja perruuttaissa samontein automperse alako kääntyyn kohti talonnurkkaa ja syöksytorvee. Joten eikun hetkohta etiäppäin. Ja taas se pysähty hankeen. Ja ei meinannu taaskaan taakkeppäin liikkuva. Muttä läks kuiten. Ja heti pyrki kohti talonnurkkaa. Kävijo mielesä, että mistä helevetistä tähän raktori saahaan, mutten puhunu säikyle repsikale mittään.
Vissiin kymmenkunta minnuuttija siinä nitkuttelin etteen ja taakse. Oma ovi oli nin syväsä hangesa, ettei sitä saanu auki. Ja vieruskaveri oli selostamasa koko aijjan, että täsä meni tääpäivä. Mutta se erehty. Kiitorattaa synty viimen eestakasesta liikkeestä, ninko eestakasesta liikkeestä muuvallaki. Kiitorata aukes ja Leksuun sai sevverran vauhtija, että neljäpyörää Nokiakitkoja kun ruotas maapohojaan kiinni, nin läpi mentiin loppupenkasta. Ja repsikka intoilee, että minähän sannoin. Sempiti tieten sannoo, että olet sinä hyvä kuski...
Tuosson kuva menomatkalta Naruskantieltä. Eteläsä jos maantien toinempuoli olis kakskytäsenttijä paksusa lumikerroksesa, nin sielolis varmaan mielenosotuksija. Täälon tämmönen arkee. Onneks oli ees toinempuoli aurattu.
Saunareisu onnistu hyvinki, mutta sittemmeni teekoosa vielä kolomisentuntija, ennenko puukkomestarin kaikki paineet ja pumpputahit oli mitattu ja punnittu. Mutta pirssikuskilta ei maltti lopu.
Tännään ei eilistä ennää muistela. Uutta lunta ei tälleyötä ole sajellu. Pikkupakkasela pukkas, ninko Kerttutyttö, se nätti sielä televiisijosa iltauutisisa, osas tieten ennustaakki. Kolomesakympisä hilippoo ja ei näy mittään sinisijä hetkijä, vaannyt on vaaleempunane valttija...
Tukikohasta viikollopun vöönituulija ja lauhtumisija oottelemissiin tähä. Kerttu kerto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti