Syykin selviää, kun tietää marjasadon onnistumisen Naruskan ja Tuntsan kairoissa: mustikka ja puolukka loistavat poissaolollaan. Ja missä ei ole marjoja, ei ole myöskään lintuja. Yksinkertainen, mutta samalla vaikea yhtälö.
Yksi koppelo on tälle syksyä roikkunut Tukikohdan lintuorressa. Koppelo oli kuitenkin ennen saaliiksi joutumistaan syönyt itsensä täyteen mustikalla, joten mustikkaakin on jossain. Ne mustikkapaikat on vain löydettävä, niin silloin voi löytää lintujakin.
Tukikohdan tontilta ovat lehtipuut pihlajaa ja raitaa lukuunottamatta pudotelleet lehtensä maahan. Tämä kuva tältä päivältä ei ole kuitenkaan kuva koko Naruskasta. Tukikohdan tontti on reheväpohjaista metsämaata, jossa koivut ovat kärsineet ruostetaudista, kuten on tullut kerrottua. Kuivemmilla kangasmailla ja karuilla kivikoilla kasvavat lehtipuut ovat edelleen pitäneet lehtensä, eli lehdetöntä kaikkialla täällä voi olettaa olevan vasta kuunvaihteen paikkeilla.
 |
| Tukikohta 23.9.2015. |
Tulevana viikonloppuna Tukikohtaan laskeutuu monivuotinen porukka Kainuun ja Savon suunnilta. Joukkoon liittyy myös Kasperi. Tämä solistiseitsikko on tallannut Metsähallituksen erämaita täällä vuositolkulla. Jos nuo mehtuumiehet eivät lintuja tästä kairasta löydä, niin sitten Ukkakin alkaa pikkuhiljaa uskomaan, että raavaatkin linnut ovat muuttaneet muualle. Vielä en usko. Marjamailta ne löytyvät.
Tukikohasta lintupata-aineksista haaveilemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti