Pöllömmässäkin paikassa voisi 59 -vuotispäiviään käväistä viettämässä kuin Vuorijärven rannalla Vanhan Sallan Vuorikylässä. Kesän Tuntsaretkellä alustavasti sovitusta retkestä tuli totta elokuun viimeisenä viikonloppuna.
Jos jotain toivomisen varaa kuuden hengen retkiseurueelta kuuli, niin vesisadetta olisi piisannut puoletkin siitä, mitä nyt niskaamme saatiin. Sade oli onneksi etukäteen tiedossa, joten vaatetus oli kaikilla kelin mukainen.
Uistattelimme lauuantaipäivän Vuorijärvellä kolmella veneellä, mutta taimenet pysyttelivät meiltä piilossa. Onneksi Vuorijärven ahvenet olivat sen verran syönnillään, että savupöntöllinen saatiin niitä napsia naamariin tulipaikan ressukatoksen suojassa.
Kotona tehty voileipäkakku maistui myös retkeläisille menomatkalla ja vielä perilläkin. Nälkää ei retkellä nähty, vaikka kalansaalis hiukan vajaaksi jäikin.
Kuvasatoakaan ei normimääriä kertynyt, kun Mummeli joutui säälimään kameraansa ainaisessa vesisateessa. Kuitenkin muutama otos kertoo jotain reissusta. Vuorijärven seutu kuuluu joidenkin karttojen mukaan Kutsan luonnonpuistoon. Toisissa kartoissa vuorostaan puistoon kuuluisi vain Kutsajoen vesistö Jäniskönkäineen sieltä Tuntsajokeen asti.
Vuorijärvelle johtavan tien välittömässä läheisyydessä oli näkyvissä ilmeisesti toissakesäisen hävittäjäpommituksen aikaansaannoksia. Parinkymmenen metrin päähän tiestä maahan osunut pommi oli siirrellyt maata reippaanlaisesti ja katkonut kaikki puut vajaan hehtaarin alueelta.
Onneksi pommituksia ei alueella nyt ollut, vaan ainoat poksaukset kuultiin synttärikuohuviinipullojen korkkien lähdettyä Vuorijärven taivaalle...
Tukikohasta steinerkoululaisten huomiseen tuloon keskittymisiin tähän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti