Kaheksavvuotta iliman viinantippaa.

Elokuun tää päivä kaheskymmenesviijes vuonna jotaki se saatto olla Ukan loppuelämän ensmäänen päivä, ninko joku laulaja laulussaan laulo. Liekkö sillä laulelijalla sama syy, tiijä häntä.

Piemenpalan syötäsin Mummelin kirkolta tuomaa näppäränäppijen täytekaakkuva, jota kuiten ei näitä Ukajjuhlija varte oltu tehty. Pääsin rääppijäisille.

Kaheksavvuotta on hurahtanu johonki, vaikken oo ryypännykkää. Aika vierii nin pirun noppeesti, ettei ennää taho uskuva ittekkään.

Seuraava mahollisuus viinaryyppyyn ojjossain rapijan kymmenen vuojen pääsä. Sinne on Ukka teheny selekeen suunnitelman, joston saattannu olla joskus puhettaki. Loimu ku täyttelee kaheksantoista vee, nin Ukka lahjottaa sille pullon viinaa. Tai kakskin niiton tuosa kirjahyllympäälä. Jos ellää saan sinne asti.

Jos Loimu sattuu olleen sillo hövelilä päälä ja tarjuaa Ukalle pienet ryypyt Loimuviinaa, nin sen saatan vetasta raakana naamaan. Ja jos ei tarjuva, nin olen iliman. Tämmönen puolhullu suunnitelma on pääsä hautunu. Täyshullun tekemä.

Tukikohasta tähä.