Vuos täys iliman närästysvaivoja.

Lyhvet on meikäläisen sairaskertomukset monneen muuhun verrattuna, vaikkon tullu vietettyvä epäterveelliseksi tiijettyvä elämää melekeen isompi osa elämästää.

Tuli tuosa kuiten ihahhuomaamatta vuos täytee siitäku Ukalta kiristeltii Lapinkeskussairaalasa ruokatorven mahaporttija. Siitälähtiin on kevyvesti närästänny tasan yhenkerran. Seki oli paripäivää operaatijon jäläkiin, kunei net tainnu olla kaikki ompeleetsummuut vielä olleutunu paikoillee. 

Nyton. Jollevvaan tämmönen leikkausoperaatijo soveltuu, nin voin suositela, jos närästyksestä kärsii. Itte menin valinnanvappauvela yksityisele sisätautilekurile Rovaniemeleä, mistä hetkohta ohjailtii keskussairaalaan lisätutkimuksiin. Eikä niisäkään kahesakäynnisä menny kuvviikkoja, nin valamiuvet leikkauksele oli tojettu. Ja olis leikattuki jo pikasemmi, mutta ite halusin leikkauksemmielummin tehtäväks myöhään syksylä kuin kevväälä. Siihemmennesä vielä kokkeiltiin kaikki närästystapletit, joijen teho kuiten Ukan asiajasa oli nolla.

Tähystysoperaatijo, kuutiserreikää pienijä mahanahasa ja yksyö sairaalasa, sittekkotijo. Eikole tarvinnu närästystä pelätä, vaikkon kaikila ruokapuole aineila kohta kokkeiltu. Ei tartte öitäävvalavoo mahanesteet kurkusa.

Mukava lekurisetä lähetti Ukale tähystyskuvija, jotka näppäiltii kolomisenkuukautta leikkauksesta. Tulehukset kuulema oli pois ja hyvältä näytti tuola jossaki sisuksisa. Ja terveeltä on se kohta tuntunnu siitälähtiin.

Nyton jo hilijaa oppinnu senki, ettei kannatte liikaa evästä ahanehtija. Varsinkaappullaa. Sitovvaan entusesa elämäsä oppinnu siihenki, että kunoli ruokailut työllomasa, nin muutamaki syönti on jänykkesken, kunon pitäny lähtee johonkikkeikale. Sitä oppi lopsimmaan ninko ajokoira sillonku evästä oli eesä. Mummeli ohhyvä toppuuttelija, ku se istuu melekeen aina vastaapäätä nykyvään.

Painelkaapa tutkimuksile, jollon tuommosta vaivaa. Pien vaiva, hyvä mieli. Ja peleko pois.

Tukikohasta aamupuurole ja kahveele hilippomissiin tähä.

Sajemittariinkaa ei ennää voi luottaa...

Taikka väärin se on sannoo, ettei rutsimmunnaan vois luottaa. Se kerrää kesälä sathet ja talavela sulattellee lumet ja mittailee net. Justiisa net, mikkä mittajärjestelmän kautti mennee.

Täsei voi luottaa näjemmä ennää peilikuvvaasakkaa. Itehän minoon sielä piipumpäälä katola viimokesänä muutoksija teheny. Suojasin sielä savupiippuvanahuksen petonihattuva, kurrakensin sen pääle alumiinipellistä katon. Normisti en paljoo aattele, kunen pysty, mutta mullon semmone hatara muistikuva, että oisin asentaissani vuntsannu, mitenkhän se katto lumenkerruuseen vaikuttee.

Nyt alan tietää. Puuttininsuunnasta kuttuulee, nin sielä katola lentää lumi näimmä nimpäin, että se kinostellee vaakatasosa lumija, jokka sitte ainaki osiltaan lentää rutsimmunan sisuksile. Ja se muna sulattaa kaikki semmitä sinne lentää. Sehän sulattellee net lumet, kussieltä hormista allaaltapäin tullee lämpöstä sisäilimaa.

Ei seniivvaarallista ole, vaikka muutamammillin väärin ilimottaaki. Joskus vuorostaan tuulee semmosesta suunnasta, että lennättää taivaallumet mittarista ohitte. Harvoin sitä semmosta postikorttisajetta on, että suoraan kuppiin ylläältäpäin satas.

Siihemmun ymmärtämine ei riitä, että miks se mittari eri järjestelmile ilimottaa erisuusrusija millilukemija. Senkäättakija ei kannatte yöunijaammenettää, kunon iso liuta muitaki asijoita, joiten ponjaa.

Tulukitkaa noista tänaamun kattokuvista, mikä sielä vois mättää tuola rutsimmunala. Vaiko ei mikkään.

Samala kattoreisula mittailijjoutessain lumempaksuuvet Tukikohan ympäriltä. Viiskytä neljä ja lallallaa. Metristä uneksin.

Tukikohasta kuittija laavaamissiin tähä...

Puukkomestarille vasen käs.

Artopoika Vasara on ollu syksytalaven melekeen ykskätine. Kukapa ei olis, joson käjen luu poikki olokapään ja kyynärpäävvälistä. Hithaasti se tuommone kuntoutuu, vaikkon sitä teekoosa käyty verryttämäsä. Ja kotonaki sille liikettä kuulema on annettu ja annetaa.

Onneks puukkomestari uskoo Joulu-Ukkaan, jolle kannatti toiveita kirjootela. Ja onneks Joulu-Ukala on muutama vanahahko virkavelipuuseppä, joka osas neuvua konheen ja sille ostopaikanki. Ja piti tieten tilata, viisaannäköne kone oli jo esitteessääja livenä vielä kätsympi. Toimitusaika oli pitkähkö, kunei virma ollu saanu tilattuja varahihinoja ja hiontalevyjä konheen mukkaan lähetettyvä, kunnet kuulema jumittaa josaki jouluruuhkisa.

Tänhään postitäti kuiten kiikutti konheen Ukan köökkiin. Laiton sen puukontekokuntoon. Huomena Vasara saa verstaaseesa ihavvarmasti käyttökeleposevvehkeen. Se varmana innostaa miestä töihisä, jokka vängälä on jääny ykskätisenä vähemmäle. Kone korvaa osan vajjaatehosta vasenta.

Jokamiehelä tuommone pitäs kotona olla, kattokaa vaikka ite...

Niin son Rautajätti se paikka, joka ainaskinnuita myöp. Alle kahelasaala kone ja kymmenet varanauhat kotijotuotuna. Hiomanauhattulhee kuulema peräsä.

Tukikohasta huomena Kotalankoulula kirkolemennesä pysähtymmissiin tähä.

Tikanpojan vuoro.

Kanalintukoira nou, mutta pihalintukoira jees. Viimeks Rihlan häkkiin erehty kuukkeli, epäonnen lintu ittelleen. Henki kuiten sillon pois.

Rihla alotti uuvenvuojen nitistämällä hengiltä käpytikan. Liekkö tikka menny koputtelleen koirankopin seinijä, vai kiinnostikhan tuota eväsmakkaran kappaleet, joita Rihla oli jättänny syömätä.

Harmi sinällään. Tikkapoika on ollu ihan hauska seurattava lintulauvala. Nyton niitä yks vähempi tällä reviirilä. Kuten kuvasta näkkyy...

Tukikohasta loppuja tipijä eelleen ruokkimissiin tähä.

Vejet huilaa ja ei huilaa.

Uuvelle vuojelle ollähetty täälä luonnojja mettän keskelä. Ei ihan paras alotus ollu muutamale talommiehele. Empaljasta sennimmee, mutta etunimi alakaa uulla. Entunennimi alako koolla.

Piti hilippasta Kallelammökile hiukka tutkimmaan, kunei vessanpönttö oikeen toimi, ninko tars. Ja löytyhässieltä piente ronkkimistejjäläkiin tukoksija paskaputkesta sieltä ja täältä. Onnekssielä juoksee hanavesi, nimpääsee viemärijä upolettiputkela auttelleen. Tunnisa oli hommat kunnosa ja eikun kotijo suihkuujja saunaan suoriltaa. Viemärit ohhauskoja vain sillon, kunnet pellaa...

Naruskajojen vesi sentääjjuoksee hienosti, vaikkon ollu joulummaisa pakkasijaki. Vävypoika hilippas lumikengilä Kuutsirrannasa kamera kaulasa. Jokimaisema hivelee aina, oli kesä taittalavi.

Tukikohasta puhtosenapoikana tähä.

Tukikohta vaihtaa vuotta.

Rippeet on jälellä vuojesta 2017. Uuvet telskeet oottavat taas seuraavana vuona. Kuluneesta vuojesta on heleppo kiittää kaikkija, kunei juurikhan miinusmerkkistä asijaa ole mielen sopukoihin tarttunnu.

Ukka ja Mummu kiittävä kaikkia tasapuolisesti. Lopettakkaa tämävuos rauhallisesa tunnelmasa ja ottakkee uuven alaku hallitusti.

Met täälä Tukikohasa kuuntelemma rakettipauketta naapurloista. Jos kuuluu ja näkkyy, nin vallassaa. Meilä ei säjetikkuva kovempaa latinkija käytelä. Ja vietämä Keminsuunnan väjen kans rauhallista vuojenvaihetta. Menemmä lapset eelä.

Luonikasta Uutta Vuotta 2018!

Tukikohasta sädetikkuja heiluttelemissiin tähä.

Puolet metrillumista lakkarisa.

Naapurin etesmenny isäntä Ilimari Vuorela kertoili, että vuojevvaihteesa on Naruskala maassa puolet kokotalaven lumista. Jos ja kun paikkasa pittää, niimmetri tulle tähän kairaan tällettalavele lunta, kujjust tasan viiskytä sentiijä näytti Ukan lumimittari äsken Rihilarruokintareisula.

Viimesen vuorokauven aikana on lumenpaksuus karttunnu melekeen kakskytäsentiijä. Linko-Jarkko kävi aamuvarahin pyyhkimäsä kymmenen sentillumet pitkimmettiä. Nyt tars tulla temppu uusimmaan, eli päivän aikana on tullu kymmenen lissää. Läntisesä Lapisa näyttäs jossakin olevan jo pääle seittekytäsenttijä. Se tietää puoltatoistametrijä kevvääks...Tuluva-ainetta.

Ei nuista lumipuista kannatte puhuva mittään. Niiton haitaks asti jossaimpäin sähkölinjoila. Meilä pellaa toistaseks sähköyhteyvet harossisti, jotenka lumi tekkee täälä toistaseks vaimmaisemija. Pihavalloin loisteesa.

Tukikohasta vuojevvaihtumista pikkuhilijaa oottelemissiin tähä.

Naruskalainerransvestiitialaku...

Jopellaulusahan son raisiolaine. Ei helekutti, paree vissiin alakaa pakkaileen kamppehijjaan ja hävitä vähin äänin kohti pohojosta ja mettiin takas. Eisitole kaupunkieläjäks ainakaa iliman silimälasija.

Menimmä Mummelijja anopinkans muutamaan issoon sitimarkettiliikekeskukseejjossain Jyväskyläsä. Eukot painattiva maitoo ja leipää ostaan ja Ukka tieten ettiin vessaa, ninko seittemääkymppijäkäyväle miehele luontevata on. Soli opastettu ylleisöpaskahuussi semmosseen pitkään käytävvään. Sinne siis, eikäsollu vielä ees housuuntulosa.

Toson miestevvessa ja eikun sissään vaan vaikkei seisokkaan. Pällyilin sielä, että eitäälole ollenkaassemmosija pystykusipaikkoja, mutta onneks kolomesta vessanovesta yks näytti valakostavappaata. Eikun sinne. Meni tieten houkutellesa aikaa ninko sillä kaustislaisela.

Joku jo tempasi ovveeki, vissiijjoku huononäköne. Mutta säppi piti. Ja tarphet tuli toimitettuva. Pesasin käjet ninko herraskaisempiki ja sitten lähin suuvattaan ulospäin kusihuonheesta. Sielä ulukopuolela seiso silimät suurena semmonen iso akka. Tai anteeks, eikun neito, oisko ollu viisisäkymmenisä, en kysynny. Se kattoo mua ja minä katton häntä. Kumpikkaan ei sano sannaakaan, vaika meinasin sille sannoo, että piruvakossää miestevvessassa tehet. Mutten puhunnu mithän. Menivvaan hissuksiin ohitte ja ulompaa ovvee kohti. Ja sielä käytäväsä vasta kattoin tarkemmasti perrään siihe ovveen, että soli akkaivvessa.

Valokuvija en kattonnu aiheelliseks jäähä näpsiin.

Lähin hipsiin vähilä äänilä kauppaan eukkova ja anoppija ettiin ja hukkummaan ihimisvilinään. Eukole ohimennesä kertoolin, että ei täälä ossaa kaupungisa maalaiset olla ihimisisä...Katto sekin ninko lehemä uutta porttija.

Pettääveen Tukikohasta pikkuhilijaa aamuhämärisä irtoomissiin tähä.