Ruisleipäkiitäjä tikissä.

Ei pensaa, ei öljyvä, ei käryjä, ei katkuja. Pait jos pieru pääsee. No ei pääse. Luomukelekka on valamis. On siinä hiukka hiilijalanjäläkee, mutta näitä muovijalaksija ei aineskaan vallaille syötetä.

Onneks sattu potkurivirman sivuilta Ukan silimiin tuo tenavarauta, pehmustettu semmonen. Entiaikaan tenavat köytettiin potkurinselekämykseen kaulaiinalla kainaloitten alitte. Sitten net puttoili millon millekkipuolelle kelekkaa, mistä äiteet niitä taas istuttelit keskemmälle, että matka jatku.

Aika mennee etiäppäin täsäkin. Ei puutu muutaku kojeajolenkki ja sittevvaan ootteleen, että lapsoset ketterät tulis keksintöö kokkeileen. Niija nämät kaks potkurija vermeineen on tieten kaikkijen Tukikohan vieraijjen käytösä. Ja toistaseks täälä piisaa paanaa kelekkailla. Iliman hiekkaa.

Nuot muovijalakset on hankimallija, puolenkytäsenttijä levijät. Tää Ukkapotkuri on Eslan seiska, elikkä toisekssuurin sevvirman mallistosta. Sillä pystyy kelekottelleen raavaampiki. Mummelin tuunattu taitaa olla vitonen, akkoille just sopiva melekeen koosta riippumata.

Tukikohasta kelekkaretkee suunnittelemissiin tähä. Ja hankikantova oottelemissiin. Ja käyttäjijä. Eikä maksammittään.

Aurinkova viijentoista kilometrin päässä.

Rakensvat aikanaan tuohon Tukikohasta etelään poikittain tuommosen Kuukkumaharjun. Son sevverran korkija maakasa täältä etelään kattoissa, että näinä aikona, kun aurinko jo nousee horisontin ylitte, nin vielä ei mollukka jaksa nousta harjun pääle.

Onneks tätä puutetta pääsee korjailemmaan, kuhhyppää Leksukserrattiin ja hurhauttaa Kotalankylälliepeille vanahan kaatopaikan kohille. Sielä se näkkyy mollukka, kuppilivetöntä kelijä kohale sattuu. Jase nousee sieltä kattoin jo Vanahankissallan kommeitten tunturijen yli. Son kevvääntulova se.

Palluumatkala kotijo aurinkoarmas muistuttaa ittestäävvielä Kerekkäselän suorala. Ukavvanahasta pirssistä alakaa tosin repsikampuoleisele peilile tulla ikävuojet täytee. Siitei kohta näje aurinkova, eikä mittäämmuutakaa. Paitti vijolettijä, joka levijää muutamammillin päiväsä aina sillon, kujjoutuu jäitä sähkölä peilistä sulattelleen. Menneekhän tuo takkuuseen, vuosmallin 2001 autosta. Tarttee kysyvä...

Kuskimpeilistä saa vielä mollukasta silimät suittirenkaaks.

Tukikohasta maakunnampääkaupunkiissuunnistamissiin tähä. Aamuhämärisä.

Toiseksi lämpimin tammikuu.

Ei maailmanhistorian toiseksi lämpimin, eikä edes Naruskan toiseksi lämpimin, mutta Ukan sääaseman kahdeksan vuoden mittaushistorian toiseksi lämpimin oli eilen päättynyt tammikuu.

Tammikuun 2017 keskilämpötila oli -11,8 astetta. Lämpimimmän, eli tammikuun 2013 keskilämpötila oli -10,7 astetta. Kylmin noista Ukan kahdeksasta tammikuusta oli vuosi sitten, eli 2016 tammikuun keskilämpötila oli -18,6 astetta.

Jos sitä ei muualla huomaa, niin halkokatoksen vajenemisessa tämmöisen tuhannen kuution talon lämpimänä pitäjä lauhan kuukauden pätkän huomaa.

Neljänkympin raja rikkoontui alkukuusta, mutta ne päivät latoi puuta pesään Linko-Jarkko, kun Ukka oli Lapin keskussairaalan leikkauspöydällä. Nollakelejä oli kuukauden aikana muutama, mutta ei niin pitkää lauhan pätkää, että Tukikohta olisi isolta katoltaan lumia alas pudotellut. Kasperi pudotteli halkokatoksen lumet, kun se on lähes tasakatto. Ja Ukka kolauskiellossa.

Tuossapa liitteenä Ukan sääaseman kuukausitilasto kuvina. Jälkiviisaus on paras viisaus, eli täällä olisi ollut tosi hyvät talvilomakelit tammikuussa. Olisi saanut kokea pari vuorokautta neljänkympin pakkasessa ja vastapainoksi myös sopivimpia mahdollisia ulkoilukelejä. Vaan vähänä olivat kairojen kulkijat Naruskalla, kuten tammikuussa yleensä on, kun ihmiset on peloteltu Naruskan pakkasilla. Omapa on syymme...

Tuosta grafiikkakuvasta voi itse kukanenkin helposti päätellä, mistä suunnasta täällä tuulee silloin, kun kelit pysyvät lauhana. Länsilounaasta ei pakkasta tule, mutta annappas vinkan kääntyä itään ja koilliseen, niin pakkanen puraisee.

Tukikohasta länsilounaistuulia toivomisiin tähän.

Pihabongaus vähillä lajeilla.

Perinteinen vuosittainen pihabongaus on ollut leppoisakelisen viikonlopun ainoa merkittävämpi tapahtuma Tukikohassa. Parilla pihapiirimme ruokintapisteellä ei harvinaisuuksia tavattu, eivätkä normilajitkaan ole jostain syystä kovin runsaslukuisina paikalla.

Talitiaisia 10 kipaletta, pari hömötiaista, yksi sinitiainen. Ja Rihlaa kiusaamassa yksi harakka. Ja siinäpä ne onkin lueteltu.

Ei liioin tarvittu lintukirjaa tunnistuksiin, mutta hyvää kirjaa oli aikaa selailla ajankuluksi. Kirjan toi joulupukki Keminmaalta, eli tytär oli löytänyt meille vanhuksille uuden kirjan. Se on Mauri Leivon LINTULAUDAN ELÄMÄÄ, opas talvisten pihalintujen tarkkailuun. Laitan tuohon vielä ISBN numeron 978-952-291-184-1, jos joku kiinnostuisi kirjaa hankkimaan. Hyvä teos niin kuvitukseltaan kuin muiltakin tiedoiltaan.

Täytyypä ilmoittaa lintumäärät kuitenkin Birdlife Finlandille, kuten on tapahtunut jo useamman vuoden ajan.

Tukikohasta vielä tungosta ruokintapaikoille odottelemisiin tähän.

Kennenkähä kelekkailijan tekeleitä...

Tavallisen soman tempun on joku tai jokkut peltipailakkahemmot teheneet täsä meijän kotiväylällä. Kilometritolokulla on rällätty tiellaittaa pitkijjapoikin. Ja poikin varsinki semmosisa kohisa, misä automiehelä ei liikoja näkyvyyksijä ole.

Joson poromiesten ajamija, nin ymmärrän vielä vähempi. Jos joku semmone on rällänny, jokei porojen liikkeistä mittään ymmärrä, nin tars pysyvä kotona pailakkasa kans, eikä tulla pientareile tänne ansoja rakentelleen.

Ensmäänen poro kirmasi pakattuva jäläkee pitki Ukan kans sammaan suuntaan. Siitä se kisura auton lähetyesä mieluusti hyppää johonkippäin. Tämei hypänny tielle, mutta son viiskytä-viiskytä, mihimpäin loikka lähtee...

Täälon sähkölinjojaki, joita pitkivvoi rällätä, jos rällätä pittää...

Tukikohasta tarvittaisa käistäpittäin lissää neuvomissiin tähä.

Paavon pyräkkä.

Aamusela oli hienoimmahollinen keli Naruskala. Tyyntä ja lökösätä, vaikkoli hiukka pakkasta. Oli kuiten tievosa sajetutkaa kattoissa, että ei pysy komijana kokopäivää.

Joskus entusesa elämäsä pohittiin kovala lumituiskula, että hirvenpyytäjijen keli. Ja oli kans. Moottorikelekkamiehet net pyrki lähteen laittomuuksija hirvile tekeen. Joskus onnistu luvattomappyytäjät, joskus, vaikkaki harvon, virkakuntaki.

Tuli taas vanahahkole miehele mielempääle nuot aijjat, kuttännään lenti lumi ehtoopäivästä sevverran vaakatasosa, että mettäsä peittyis jälijet keltävaan kulukijalta muutamasa minnuutisa.

Onneks saa olla pirtisä ja kattella vaan tuulimittarilukemija ja lämpötillaa, joka eilisestä ehtoosta on tullu taas alespäin kolomestakympistä likelle nollaa.

Matimmyräkkä on ninkin tuttu sanonta, mutta Paavonpyräkkä ei taija olla sanallaskujen isosa kirjasa. Paulus on kuulema se Paavon lähtönimi. Ja Paulus tarkotti tai tarkottaa pientä. Ja vaatimatonta. Eli mun tuttavapiirisä ei ole yhtään semmosta Paavoo, jokolis molempija. Yhen pienen tiijän Naruskalta hiukka länteempäin. Ja oman isänisän, pappani muistan. Siiten ossaa sannoo, oliko se oikeen kumpaakaan. Kulukukauppijas kuiten.

Tääpäivä oli pyhitetty muutamalta tunniltaavvaihteeks puukontekijäle. Vasara pääs käymään herrainkirkonkyläsä saunomasa ja parisa kaupasa sempääle. Oli sevverran tyytyväine reissuusa, että saatamma taas enskeskiviikkona uusija...

Tukikohasta tuulijenhuminaa vieläki kuuntelemissiin tähä.

Huoltoreisun kuvasatova Kallelasa käynnistä.

Viikkotarkituksela pittää aina kävästä tuola jojen takana. Tai ei aina jokaviikkokaan. Nytei ole liijon ollu tulipalopakkasija, jokka aina käytättää talommiestä tarkistelemasa vesijenjuoksuva summuuta tihiämpään.

Tosipuhheessa pääsyynä tänpäivän käyntiin oli se, että Ukan jokikameran kuva näytteli vaihteeks mustaa tuone nettisivuile. Taaskaan ei selevinny, mikä sielon sillontällön vikana, kunei kuva maalimale lähe. Ei selevinny nykkään. Son kait niitä tietokonneen kompeita. Kiinnikkun käytin moteemija ja läppärijä, nin taas läks kuva kulukeen...

Oli sielä hilijasta. Koskikin on melekeen vaijennu. Saukko sielä ilimeisesti jäläkijä jokijääle jättelee, vaikken viittinny Kallelan rannasta lähtee virrampartaale tarkemmin katteleen. Ei haluta uimaan.

Siekasa oli saukojjäläkijä kans. Se onkissaukko ainuva kalastaja Siekan sillasta alespäin, kunon net pilikkiellot voimasa. Toista talavee viijestä.

Kännykälä nappasin kulukiesa muutaman kuvan tojisteeks, että lunta ja talavee täälä piisaa...

Tukikohasta potkurija kohta kokkeilemissiin tähä. Muovija jalaksile ettimissiivvielä.

Pari myrskyvä samalle vuorokauvelle.

Sepä talavimyräkkä näytteli kyntösijään eilisen aikana parriinkikkertaan. Ehtoolle tuulilukemat hivuttautu samoille lukemille kuin toisayönkin aikana. Ilimanpaine nouseskeli ja laskeskeli ninko kärmeenkusi erämaasa.

Muonijosa oli tuulet raivonnu ihammyrsky, josei hirmumyrskylukemiinki, kolokytäseittemämmetrijä sekunnisa. Ukan tulimittarija vispas vain hiukka yli kakskytä metrijä. Silläkivvinkala näyttäs pihaportaijen roskalaatikolle lähtö valakenevan, kunei aamusella ollu koko pönttövä. Löyty se onneks ja nyllaitoin sinne vähän painoja...

Tuosta näkkyy eilisevvuorokauven käppyrät Ukan sääasemalta. Soli merkillinempäivä, mutta ei se ole ihmekkään. Heikinpäivä. Ja sillon karhut kääntää kylykijään, kuppuolet talaviunista on takana.

Tukikohasta kevättäkohen kääntelemissiin tähä. Molemmila kyljilä.