Lähimä Mummelin kans kuiten Naruskalta iliman senkummempija osotteita vilikasseen lapsoset ja heijän lapsosesa Rovaniemesä ja Kemimmaala.
No olithan net penikat tieten järjestelleejjottain Ukan päämmenoks. Ja tieten Mummeliki saatto jottain tietää.
Noli hommannu Kemisä semmosen ison hallin, josa ammuskellaan iliman pauketta. Jouspyssylä. Ja sitoli opettamasa muutama Ukan vanaha virkaveli, jokei meinannu Ukkaa tuntija, vaikkoli oltu samoisa reeneisä lukusekkerrat. No väli sille, kaveri ties jottain jousammunnasta.
Ja niimmet sitte ammuskeltii jouspyssyilä pitkä iltapäiväruppeema, muutama tunti. Ja osu. Ja meni ohi. Kukkaan koko suvusta ei ollu semmosta hommaa koskaan teheny, mutta muutamasa tunnisa jo oltiin ninko ropinhuuttija kaikki. Ja hauskaa oli. Ensteks mukavinta hommaa, mitä housut jalasa tekkeen pystyy...
Ja sittemmyö mentiin muutamaan kemiläiseerravintollaan juhulimmaan Ukan ronssimitalija ampumakisoisa. Ja kattottiin samala akkunasta, kummeinas myrsky kaajela kaikki puut sillollauvantaina.
Soli semmone päivä se. Päivä omala sakila. Mukava päiväkomikä.
Tenavat oli tieten kalavanu Ukan muutamale kaverile, että sillon synttärit. Helevetimmoine lista oli nimijä muutamasa kortisa ja kaikki onnittelit Ukaa ninko parempaaki sankarija. Oikeehhävetti.
En ossaa muutako kiittää ja kumartaa ninsyvvään, että piisaa. Saatama joskus laittaa perkolaattorit kuumaks Ukkaa muistaneile. Mutta nytei jouva kolomeevviikkoo muuta liijon tekkeen ku vahtimaan helsinkiläisten koulukkaijjen touhuva. Tavammukkaan.
Tukikohasta nöyränä tähä.
