No on siinä leipääki. Jokatoinevvarvi tummaa ja jokatoinevvaaleeta. Välliin laitettu ensteks maitokostutus, sitten mömmövä kahtasorttia. Toinemmömmö parisattaa rammija kylymäsavupororouhetta, neljä kermaviilijä, puolpurkkija kevytmajoneesijä ja hoikka raejjuustova.
Toiseemmömmöön raastetut keitetyt kanankevennykset, kolome kermaviilijä, toinempuolikaspurki majoneesijä, raejuustova ja puolisempurkkija sinappikurkkupikkelssijä.
Aineet molempi kunnolla sekasin, ja eikun vajjaan sentinkerros vuoromperrään leipäkerroksempääle. Ja taas uus leipäkerros, kostutus, mömmö janiineelleen.
Sopevankorkeeks. Leipä oli happamalleivän sijjaan saaristolaisleipää, vaaleeleipä tavan hiivaleipää.
Soli Ukan homma tekasta se kylymijjöön yöks valamiiks tiiliskivimuotoon täytettynä. Ohut muovikelemu tiukastippintaan. Siinävaiheesa voi pohjakaakkuva oikasta, jossiinon vinnouksija josainsuunnala.
Aamula alako taiteellinevvaihe, joten Ukka muihihhommiin ja emäntä vihreijjesä ja muijen koristeijjen kans hommiin. Ja lopputulos on kuvasa.
Siinäson. Kokonaispainova kevvyine alustoineen vaivaset kuuskilloo. Leksuksela se kuskautu Sallaan, tuvettuna piti olla jarrutuksevvaralta peräpaksisa. Onnistu.
Soli menosa meijänkylän Marille, jokon valamistunnu perushoitajaks tuostavaan aikuisenaneitona. Tukikohta onnittellee ja koko kylä tieten. Toivottavasti ommaistunnu työpaikala herrain kirkonkylälä terveyskeskuksela. Ja toivottavasti oli hyvvää ja riittävästi...
Tukikohasta turhaan ukkosmyrskyjä oottelemissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti