Meijämperän tärkeimät marjat on hilla ja mustikka. Niijen kukinta ja raakIleVvaihe kertoovat sen, mitä on ootettavissa niinä aikoina, kun marjat on poimintakunnosa.
Nämät tuoreet parimpäivän sisälä samanapäivänä otetut kuvat kertoo marjoista joillekkijjotakin. Montaa vaihetta löytyy tällähetkelä. Hilla on kukkinnu pitkälä ajala. Ensmääset avosoijemmarjat sai pakkasta sillon kesäkuun alakupuolen päivinä, kummeilä Naruskala kävi kuntohalla paikon. Kuitenkinnäyttäs siltä, että toisila avosoila on sato onnistumasa, kun kukintaa on ajottunnu hallaöittejjäläkiinki.
Yks mökkiläinen tuolta kaksytäkilometrijä kyllää pohjosemmasta arveli, että silläseuvula joko halla tai kovat sajekuurot ompaikon pieksänneet hillankukat semmoseen kuntoon, että niistei tule mittään. Vois ehkä varovasti ennustaa, että Naruskalta löytyy sekä kohtalaisija marjapaikkoja ja myös tyhjijä jänkijä, ninko monesti ruukaa tapahtuva.
Kilikkeväjalakasethan ettii marjansa vähistäkippaikoista, mutta huonompijalaksele olis hyvä, jos tietäs suollemmennessäsä, misä on onnistunnu, misä ei. Jänkijen märkyys on yks syy, miks kukintaa on pitkälä aijjala.
Mustikka on lämpösemmilä rinteilä raakilevaiheesa, elikkäs pölytykset on ainakippaikoin onnistunnu, kuten kuva kertoo.
Hilla alakaa kypsymmään sitten, kunon tehosa lämpösumma likelä neljääsattaa. Tietoja lämpösummasta löytyy muistivvirkistämiseks vaikka TUOSTA UKAN SÄÄASEMALLINKISTÄ.
Tukikohasta kesäjjatkumista hallatta toivomissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti