Rospuutto alakaa olleen tältäkevväältä takanapäin. Kävi ammattilannaaja raktorilanala vetelemäsä tuon päätien Kotalankylästä ihan Naruskajärvele asti semmoseen kuntoon, että kelepaa.
Käväsin Ylimmäisevvarton tasala muutamala mökilä, niin tie oli kokomatkan ninko silityspöytää. Ja ennellannausta soli nin syvijä reikijä täys, ettei autoisa meinannu jousitukset kestää.
Sivutietki alakaa olleen puomit auki. Naruskajärveltä pohjoseen Tuntsantietä ei olla toistaseks kulettu. Viikompäivät sitten tulleen yhen tievon mukhan sielon parisa paikasa vesijättömonttuja, mutta eikhännet korjaannu ennen sesonkiajoja.
Naruskallänsipuolentielä tepis toissapänä tyytyväisennäkönen mettoherra. Kukapa ei olis, jos olis saanu haaremisa pelemautella koppelojen kans. Toivotaan, että koppelot ja muut akkalinnut onnyt hautomasa...
Tukikohasta yöhallojempoistumista toivomissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti