Tännäänpittää varmaanki osallistuva pihapongaukseen, kuten olema monta vuotta teheneet. Talitiijaiset ja hömötijjaiset on vakivieraita meitin ruokintapaikoila. Hiukkasen varvinaisempi ja vähälukusempi on sinitijainen, mutta onniitä täsä Tukikohan ympäristösä pari tai kaks.
Lapintijainen on harventunnu. Eilen ja toisapäivänä kuiten näytttäyty pitkään aikaan ainakin yks yksilä köökin akkunantakana olevala ruokintapaikala. Son rauhallinen lintu, eikä väistä talitintttijä, vaikka net välliin ärhentellee, ninko heilä olis yksinoikeus näihin evväisiin.
Latvalinnumpyytäjät on tältä vuojelta lähtenny kotimatkoillesa, viimene tälleaamuva. Saalista meitin asijakkaile kerty nin, että yks musta teeri ja yks mustametto lähti kairasta mettämiestemmukkaan. Kelit ei oikeen suosinnu, kun olit lumisajeppäivijä ja tuiskupäivijä. Ja luntakikkuulema alakaa olleen hihtomiehele haitaksiasti. Lunta Ukan lumimittarisa on kuuskytäviissenttijä, jotenka kieppilumenpuutetta ei ennään ole.
Päivä pitenee silimisä. Pittääpä vietelättännään tunti pihapiirisä ja koittaa selevittää, minkäverran talavilintuja meilä lukumääräsesti assuu.
Tukikohasta tähä.
Lintukannat indikoi hyvin metsien hyvinvointia ja monimuotoisuuden säilymistä. Laitahan ukka virallinen lintulaskenta käyntiin dataa alkaa muodostumaan. Mukava kuulla että hömötiaiset vielä ruokinnalla viihtyy - nekin on nykyään jo vähälukuisia.
VastaaPoista