Lähettivässieltä jostakin kaukomailta Ukka Matimpoijjan toimistotuoliin net luvatut alaosapalikat. Soleppoika mikhän homma vaihtaa semmoset vermeet tooliin, aattelin. Vaan ei se nin heleppoo ollukkaan. Jos se jostakirrakenteestaan tämmönen tooli on hiukka väläppä, nin kaukomailla osataan näjemmä tehhä pyörijä reikä ja siihen sopeva kartijommallinen pötkylä, se kaasusylinteri.
Koputtelin sitä ensalakuun varovaisesti vasaralla ja aattelin, että sieltähän se lupsahtaa ninko vanahasta immeisestä. Vaan ei lupsahtannu. Lyönnit kovenit ja tahti eiko kiihty. Ja laiton vielä kahtapuolen weedeenelikymppistäki liukastammaan lähtövä, mutta eipävaan.
Kohta olitkijjo korvat lukosa ja ymmärsin hakkee kuulosuojaimet korvijen suojaks. Ja kuunnela samala lyömisentahtija raatijosta. Son hyvävehje se, että hakkausäänet peittyy raatijoääniin...
Kiinammetalli anto pieksää ittijään iliman vastusteluva. Mutta olipiru tiukasa. Pieksin sitä tasasesti jokapuolelta ihan käsiväsyksiin asti, ennenko se hölläs. Mutta hölläs.
Piti sitten hiukka käyvä korjaamasa lyöntijäläkijä, vaikkemmikkään maalari olekkaan. Sattu kuiten sopevat hijontavermeet ja vannehopijaa paineputeli, joten eiku pannuhuoneeseemmaalaamaan.
Nysson taas tooli kasasa uusila palikoila. Ja tiukkaa ainaki aluks, ninko entusela likala. Saanähä, oliko vanahasa väljyysvikkaa tehttaaltalähtiisäjjo, mutta ainaki aluks tämä uusittu verme tuntus olevan äänetöntä sorttija. Saa Mummeliki korvillesa rauhan, eikä säiky äkkiäänijä.
Tukikohasta lumelissääntymistä ihimettelemissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti