Ruusu äidille ja anopille.

Elossa olevia äitejä on taas muistettu, kuten asiaan kuuluu. Oma äiteeni kun sattuu lepäämään viimeisessä leposijassaan tuolla Naruskajoen törmällä, niin tulee vuosittain muistettua tietenkin häntäkin.

Tulvavesien kohinassa ja pikkulintujen laulun säestämänä levätköön rauhassa siellä ruusun tuoksussa. Nykyinen vihitty vaimoni on muistanut asianmukaisesti omaa äitiään, jolle minäkin lähetän onnittelut anoppimomentilta. Anoppi sai täällä ruusun miniän kukkasista...

Tukikohasta lämpimästä jaksosta nauttimisiin tähän. Ja onnea kaikille äideille tasapuolisesti!