Met saatamma saaha taivaalta vesee.

Nytollaan Mummelin kanssa parinapänä käyty lyhköset korvisreissut. Ei se nin olekkaan, että sitä vaan kävellään ninko kassakaapista rahhaa ottammaan nuijen sienien kanssa. Net täällä, ninko varmaanki muuallakippäin Suomija kärsii veenpuutteesta. Nyppittää mennä hakkuuaukkojen alareunoile ja semmosille paikoile, misson hiukka kostijampaa ja hienompata maata.

Kävimmä muutamala oikijan ikäselä aukolla niitä tännään kattelemasa, mutta kuivala paikala tulos lähentellee nollaa.

Piti kuiten kirkolta tännään ostaa parit saavit. Piti vaan ensteks ettijä kätteenkäypää rahhaa Sallasta, kunei meijän Erätulesa ollu saavija myynnisä. Eikä tieten lompakkova mukana näisä ryysysienestyskamppeisa. Onneks sielä assuu muutama puukontillaaja Alapo, jokon vakavaranen, ja siltä löyty riihikuivaa parinsaavin verta. Ja vastalahajaks Alapo tieten sai keklun, joka Ukan piti viijä sille vasta huomenisa. Vasara tekasi hälle tuohikiitokseks tuohiperäsen puukon puronvarsiterälä ja tieten komijala tupela, ninko tavaramerkkiin kuuluuki.

Täälä pyrkii nyt tuuli ja sajepilivet pintaan. Pohojonen taivas on synkkääko yö. Ja tuuli vihimoo kolomattakytämetrijä sekunnisa. Ja pätkii tieten sähköjä, vaikkon täsä maksettu ylihintoja sähköstä, että toimitusvarmuus paranis. Ja hevonhännät sille.

Mummelija ei sähkökatkos haittaa. Meilon kaasuhella sienenkeittoja varte. Nysson tarpeen. Mutta liesituuletin toimii sähkölä...

Tuosson vielä satteenuhkakuva. Eipä ihime, vaikkos ukkosta kohta ilimasa.

Tukikohasta sähkökatkotonta ehtoota oottelemissiin tähä.