Pyhhäinpäivän siirretty päivällinen. (2631)

Perinepäivälliselle on muotoontunnu vakipäivä pyhhäinpäivän viikollopule. Kaikkijen kalenterriin kun se ei oikeen meinannu passata, nin päätimä siirtää. Ja se uus ajankohta oli eilinempäivä. Pari hyvää tuttavapariskuntaa herrainkirkolta ja Kasperi pesuveineen Rovaniemeltä. Niija talovväki.

Oli juhlavat ainekset, joista Ukka alotti lihapataruuvan tevon jo lauantaita ejeltävänä päivänä. Eikä mittään turhija lihoja, vaan komija Kasperin saalisukkometto ja semmorsijan koppelo. Oli niistä heleppo alakaa ruskistettavija lihoja leikkelemmään.

Käristyksen teko-ohjetta nouvatellen ruskistin viipaloijjut rintapalat ja jalat aukiviilleltyinä Rönkätehtaan sijansilavala. Son sitä kyntöauran kärkikovikkeena tunnettuva hienolla suolala suolattuva valakosta sijanrasvaa, jota jokkut epäterveellisenä pittää. Kihtipotilaankippittää hiukka varova...

Sika hienoksi massaksi teräleikkurila, jonka pyörivät terät muuttaa viipaleet voiksi. Ennen sitä piti enimpijä suoloja huuhela kylymälläveellä pois, ettei suolaannu liikaa mettopata. Ruskistaminen hoituu erinommaisesti valurautapadasa. Silavasa kuullotin parit punasipulit ohhuina viipaleina. Ja sitten pattaan hiukkasen vettä ja kolome juustoruokakermaa. Ja uuniin parikstuntija jo samantien, päivää ennen lopullista pöytäällaittova. Yöks kylymijöön. Mavut mennee sillai oikeisiin paikkoihin...

Syöntipäivän aamuna pata sattaankahteenviiteen sähköuuniin kanspäällä. Sielä nelisentuntija ennen viimestä kastikkeensuurustusta, joka tehtiin kuohukermapurkkiin maissitärkkelykselä. Ja hyvä tuli.

Keitimä muusipuikulat ja pottuva oli lisäks sakemanninkaupasta ostettuja valamispottuja, semmosta parsajuustoperunaa, jokon heleppo valamistaa uunisa rapija puoltuntija. Juuressatsi uunipellilä, pintaan kevyvet voit ja hunajaa. Ja siinoli lämmirruokayhistelmä.

Alakupalloiks maistelima konjakkikylymäsavukirjolohta, joka ei kerinny viittä vuorokautta Tukikohasa muhimmaan. Hyvvää oli kaikkijemmielestä yhenkivvuorokauven jäläkiin. Ja toisena suolakalana mustikkasurvoksesa värjätty toinen kylymäsavukirjovile, josta emäntä taittelit hienot sinivijolettireunaset kalaruusut. Nam.

Sitten oli vielä semmosija tippikuppija, joista kuivatuila erisorttisila leipävipaleila sai maistela suolakalatahnaa. Ja oli vielä venkolija ja sipulija etikkaliemisä. Niijen valamistamisesta en tiijämmittään, kunnet olit minijän käjejjäkäkijä. Harossija kaikkityynni.

Ja olit vierraat ja talovväki tyytyväiset pöyvänantimmiin. Kaikki sait massuttäyteen, oli mistä valita. Jäläkiruuvaks vielä kahaveet ja minijän pirtee marjakuppi, josta kaikki tykkäsit. Ei lijan makijaa...

Tukikohasta vieläkikkylläisenä tähä.

Konjakkikylymäsavu kokkeilusa. (2630)

Tuli tuosa muutaman vanahan hyvän ystävän kans puhheeksi, että kylysavulohta vois pikantisti maustela konjakilla. Sitä tehhään jossaimpäin ihan kaupallisesa mielesä. Ukan kylymäsavukalatkun ei ole ollu toistaiseks vielä myynnisä, nin pittää harrastuksena kokkeila.

Sivelin ja hivelin silikonipensselilä parriin-kolomeenkeretaan kylymäsavuvilleen, jonka vetasin uuteen vakumipussiin penslaamisejjäläkiin.

Marinoitumisaika sielä kaipallisela puolela on kuulema viis vuorokautta. Suapnähhä, maltammako olla kokheilemata, miltä maistuu vuorokauvenpäästä alakupalana, kun pitelemä päivällisviikolloppuva.

Konjakkilaavuista ei viimovuosilta kokemuksia ole, mutta tuommosela liemelä kokkeilu nyt tehtiin. Sopevan pienesä lestisä oli tuota ainetta myynnisä, kunei sitä muuhun täälä tarvita...

Tukikohasta kokkeilua jatkamissiin tähä, jos hyvvää on.

Eijjole elukkajälejjättäjätä näkynny. (2629)

Vappautima Burrelin tuolta kesäliseltä palokärjempesältä tuonne takapihale, josko sielä liikkuis jothainkaammielenkiintosempaa. Sielä se Burreli on suojasa Lexun autokatoksen tolopasa ja kuvvailee yötäpäivää liiterinnurkkaa, josson sillontällön syötävätä noile isommile linnuile, jotka ei oikeen tinttijen pähkinäapajile pääse.

Burrelikippyörii sielä muuntajan voimala varmemminku kesän paristokäyttösesti.

Luulissiihen tarttuvan iliveksen tai ahmankokosen elikon liikut, kunnäkkyy se kuvvaavan ainakimpäivännävölä Ukkaakin kahalomasa ruuvantähteitä kompostinkannele. Siitä ne äkkijä hävijää närhille, harakoile, variksile, korpeile tai kuukklelile, joita kaikkija on kaivonkannela pongattu.

Lumenpaksuus alakaa taas olleen pallautumasa hiukka isompiillukemiin. Nyton parikytäsenttijä taas koosa, mutta lämpötila keikkuu lussala puolisenastetta. Ei oikeen kunnontalavelta vieläkhännäytä.

Talavekskin sais muuttuva, mutta toisaalta halakoja säästyy puulämmittäjältä.

Tukikohasta parivviikonsissään nuohoojapiipunpolttajaa oottelemissiin tähä.

Rauhallisseen tahtiin isänpäivää. (2628)

Hilijanen isämpäivä Tukikohasa. Lapsoset ketterät olluvannu tulla viikompäästä viikolloppuna perinteisele kaamospäivälliselle, johon osallistuu vanahantavammukkaan parit tuttavaparskunnat myös kirkonkylältä.

Pienelä mansikkatäytekaakula oli aamukahveeta hyvä jatkaa sejjäläkiin, kuppaistinpannulta oli emännän kans latastu riisikaurauunipuurot mustikkapuolukkasopan kans. Son sitä Ukan ittesäkehittämmää uunipuuroyhistelmää...

Pikkukaakku näpättiin pakkasesta, kunei kahelle viitti leipoon alakaa. Ja Ukan vaatekaappi sai taas yhet merinovillakalsarit, pitkäämallija, joille tännään pohjostuulella onkikkäyttövä. Nuot saa jalakaan vasta pyykkikonneen jäläkiin, mutta onneks on pitkääkalsarija vaatekaappi pullollaan.

Päivälliseks Ukka laitteli hirvisikajauhelihasta tehhyt voisa paistetut jauhelihapihivit. Lopusta taikinasta latasin illan mettästätulijoile murekkeen, joka varmaan viikommettässäolon jäläkiin maistuu. Pöyvän heile kerkii kattamaan sillävälin, kuppojat saunoo Tukikohan saunasa.

Isännävviiri saa heiluva lipputangosa, vaikka virallinelliputuspäivä issäimpäivä kait nykyvään olis. Tulleepa muisteltuva samala tekopitäjäsä elämäsälläpi eläneitä Ukan ja emännän isijä, jotka leppää Petäjäveen hautausmaala.

Tukikohasta rauhallisseentahtiin ottamissiin tähä.

Ken jälet jätti... (2627)

Tukikohasa on viimeyönaikana liikkunnu joku elläikunnan evustaja autotallin huopakatolla. Sevverran on muutaman millin satannu lumihärmää jäläkijenpääle, että ei riitä lukutaito jälentekijästä. Aika issoo jäläkee, kumminun työhanska on kokova ykstoista...

Pitänee latailla Burreli vahtimaan autotalliympäristövä, kun se vappautu tuolta palokärkipesältä.

Niistäpä kuvista arvailkaa...

Tukikohasta asijaa selevittämissiin tähä.

 

Marraskuuko ahistaa... (2626)

Kirkasvalolamppuja huutaa kallokutistajat raatijossa. Joka helevetin syksy. Pimmee kuulema masentaa. Ja ramasee. Ja mitä vielä.

Neljäkytävuotta on kaamosmasennusta emännän kans Sallasa assuisa ootettu, muttei olettuota vielä päästy kokemaan, saatikka näkemään.

Son hienoo aikaa se lähestyvä kaamos. Rauhallisen hämärätä. Selekeetäkun on, nin tähtitaivaat valasee. Ja kuu. Ja aurinkoki antaa kajova sopevasti. Tullee sinisijä hetkijä aamuvailtaa.

Valommäärä vuositasola on maapallon joka kolokasa karkeestilaskettuna sama. Pimmeenjakson jäläkiin tullee ympärivuorokautinevvalo, jota ootellessa voikihhiukan ottaa puolitehola. Jotka voi.

Vielä on aurinkoarmas muutamantunnin päiväsä näkösilä. On parina päivänä näkynny täälä aurinko ja vanahataivas, jokka on ollukkippiilosa pitkämpätkän. Sieka on kauneimmillaan marraskuusa. Son aina kauneimmillaan.

Tukikohasta kaamostakaipailemissiin tähä.

Pitkästäaikaa kylymäsavuva. (2625)

Loppuvuojesta alakaa oleen kaikemmoista pikkukinkeriä, joisa hiukosuolapala erimuvoissa on sopevaa tarjottavaa. Kemijärvelä Kauppapaikasa on kalatiskintakana semmonen puukohheiluttaja, ettei Ukan kannate pyörijää kallaa alakaa veisteleen, vaikka sekin saattas jollaivviissiin onnistaa. Vilekilo kustantaa rapijan kuustoista €uroo ja pyöree kala maksaa kympin. Pyöreestä kalasta painuu kolomasosa villeijen ulukopuolelle ja on niitten villeeraamisesa oma hommasakki.

Kun ostaa valamista vilettä, nin ei tarttekkun karkeeta merisuolaa ja hienova sokurija sopevasa suhteesa. Son viiskytä rammija suolaa ja kakskytärammija sokurija kalakilova kohen. Vajjaa vuorokaus suolaantumasa ja sejjäläkiin vajjaa vuorokaus kylymäsavupöntösä Tukikohan kellarisa.

Leppäkiekkoja Ukan systeemisä polttaa seittekytäviisvattinen vastus omala muuntajala. Pöntösä pyörii lisäks laitetuuletin omala muuntajala, joka laittaa savun tasaseen närepöntösä kiertämmään. Tunnimpuolentoista vällein kuivan kiekon vaihtaminen, nin savuntuotto on taattuva.

Pöntöstä poisoton jäläkiin villeet vastakkain ja kylymijöön vettäytymmään puoleksvuorokautta ja sejjäläkiin vakkuumikonheela sopiviks pakkauksiks. Jasonsiinä. Ninko kuvasta näkkyyp.

Parivuorokautta kummalttaa vakumoinninkijjäläkiin, nin sitten on aromit tasottunnu. Ja voi alakaa maisteleen...

Tukikohasta parimpäivämpäästä maistelemissiin tähä.

Alotamma alusta. (2624)

Soli tänsyksyn ensmäänen talavenalaku. Vajjaan kolokytäsenttijä käytti lunta kohvaajjäätynneeseen maaha. Nyton vajjaan viikon ollu lussalla yötäpäivää ja sajellu, nin lumet ommenny tosivähhiin. Mittauspaikala on tälleaamuva ennää kakssenttijä, ja josei luvattuja lumisatteita tule, nin taitaa nollaantuva.

Sallaan ja Kuusamoon on tälleppäivää lumattu ihan oma talavenpoikanen huonon ajokelin muovosa, mutta toistaaseks taivaalta on tullu tännään vain vesisajetta. Piha ei ennää ole liukas. Maantie paikon vielä on, ninko emännän eilen ottama kuva kertoo Naruskantiestä. Nastarengas ja neliveto ompoikaa...

 Tukikohasta kylymäsavustusta syksyjjuhuliin suunnittelemissiin tähä.