Miss Massikka Naruskalla.

Muhoksella on vierailulla joku Miss Universum viiskytäluvulta. Naruskan kylänraitteja ja Tukikohan halakaosavottaa ilahduttaa Miss Massikka vuodelta 2014.

Venla halusi välttämättä verestellä traktorilla ajelua, kun siihen oli mahdollisuus tyrkyllä. Hyvin se homma käytti. Helppo oli huomata, etä tyttö ei traktorin pukilla ollut ensimmäistä kertaa. Ukalla onkin epäilys, että joka toiselta mimmiltä saattaisi jäädä tuommoinen kuuskytäluvun alkupuolen traktori puolenkymmenen kilometrin päästä Tukikohtaan tuomatta. Venlalta ei.

Tukikohasta sateen taukoamista toivomisiin tähän.

Nyt on Ukalla kova rauta.

Ukka on luullu, että ei oo puun voittanutta. Mummeli ei usko mittään, vaan aina kokkeiluttaa Ukalla uutta. Tai oikiammin tämävvehkeen oli löytänny jäläkikasvu, eli tyär.

Son rosterista. Ja laakeroitu nin, että melekeen käsistä karkas sissäänajosa. Ja kummi päälä ninko enne uutena ollesa. Joskus sillo kulukijana kuustoistavuotijaana. Jaha. Asiaan.

Uus taikinapyörä on kojeajettu. Ja helevetihyväks havvaittu. Sillä littaantu pitsataikina nin nopijasti pyörijäks lätyks, että meinas uuni tukehtuva. Se liikkuu eestaas ninko entivanahaan. Eikä tarte paljova jauhoja sekhan. Silikoni ei toimi vain tisuisa, vaan täsäki...

Ja heleppo tiskata. Tai ainaki kohta, kussaahaa asennettuva köökkii uus tiskauskone. Ei siis mittään kotiapulaista, vaa oikija sukkelampi kone, rosterija tietty seki.

Tuosson kuva tästä silikoonirosteritaikinapyörästä. Pienoselta näytti, mutta se on oikijan kokonen.

Niija Ukka levitti tuohon pitsalättysen pääle yrttistä tomattimursketta, venäläissuosikkijuustova, eli reinpouta, sitte sinihomejuustova samasta tehtaasta, kylymäsavuporua, persikankappaleita, paprikata ja tuoretta tommaattija. Ja eikun pitsauuniin kiviarinampäälle.

Sinne painu kaikkien naamoihin nin, ettei kuvvaa ehitty saamaan. Paitti taikinapyörästä.

Tukikohasta poutapäivän toivosa untemmaille tähä.

Tukikohassa taisteluvalamius.

Mettän keskelä ku sitä asustaa, nin aina saa erilaisten elukoijen kans olla tekemisisä. Välliin on mukavaa katottavvaa, mutta välliin on sitte erimielisyyvet luontokappaleijen kans. Millon porojen, millon myyrien, millon sääskien ja nii eelleen.

Tännään oli Ukka törmäyskurssila ampiaisten kans. Piti takapihalla väännelä muutamia putkihommija, ku piti vaihtaa vessanpönttö tuone alakertaveskiin. Ampijaiset ei Ukasta tykänny yhtään, vaan net kattovat Ukan ilimeisesti häirittevän niitten pesätouhuja. Lentorata näky johtavan talovvintille keittijön akkunan yläpuolelta. Ja liikennettä nii helevetisti.

Huono juttu. Ampijaisille meinaan. Takapihala pittää nimittäin tulevana lauvantaina ja pyhänä pystyvä tekkeen halakohommija, ku Kasperi tullee apulaiseks. Tarttis saaha takapihan katkotut pölökyt syyssatteilta piiloon katokseen.

Tarttee ettiä poijjaalle huomiseks samat ampiajistuhokamppeet, joita se kerra jokuvuos site käytti, ku haki yläpohjasta kolomen jalakapallon kokosen ampijaispesän, joka laitettii täältä oikeen yliopistolle asti tutkittavaks.

Ukka ei vihtiny lähtee esikatteluja yläpohojaan tekeen. Sieltä jos joutuu kipikapia alas tulleen, nin vanaha mies ei ehkä näje ensimmäistä vanhuuseläkepäivääsä, joka ei hiijenkaukana taija olla.

Ampijaisista tarttis päästä erroon muutonki lähisinä aikona. Alakaa nimittäi ens viikosta etiäppäi neljävviiko leirikoulusessijot. Olis koulukkaila ja opettajillaki kivempi teikkailla kartanola, jos ampijaiset ei olis koko aikaa kimpusa.

Tätä pessää tutkitaan kait Oulussa vieläki...

Tukikohasta Kemimmaan mustaviinimarjoja vanilijarahkan kans maistelemisii tähä.

Halottavvaa ois tyrkyllä.

Se taas Ukan motorisaha parku takapihala parina päivänä. Ja olis tieten halakomakonneelle töitä, ku olis joku niitä sinne työntelemäsä. Noh, kaippa se tullee jostaki hyvä haltija taas ja palastellee net Ukale valamiiks. Kattilasa net palais kyllä pyörijänäki, mutta eivä riettaat sovi lunkasta.

Nii ei sitä sahhaa Ukka paruttanu. Kasperi se oli. Ja naisväki haki kaheksan ämpärijä mustikkaa hallan alta poies. Nyssaattaa olla sitä laatuva tältä vuojelta riittämii.

Tarttee nuista närepölökyistä otella varmaanki joku lintupönttöaihijo. Ei pikkulinnuile, vaan telekile.

No ei se Ukka ihan koko päivää vetelehtinny. Oikasin kylläki, mutten itteeni, vaan lipputankova. Nysse taitaa seisoo suoremmasa kuin ikunakuunapäivänä tällä kartanolla asuvesa. Kovvaa oli joku rietas sitä autollaa pukannu, että se toistametrin petonijalaka tuosa savimaasa sai semmoset kallistukset aikaan.

Tarttee ostaa tankoovvielä uutukaine naru. Ja nuppi. Sitten tarttee vielä tutkaila, kestääkö se lippuva liehumaan. Jalaka ninki, mutta tanko itessää.

Niija vielä seki, että Ukka siivos imurilla ainaski kolome tuntija mustikoita. Kaheksa ämpärijä. Ei mikkää tillintallihhomma vanahale miehele.

Tukikohasta Kemimmaan keikkaa suunittelemisii tähä.

Ensihallan poikanen.

Se oli sitten elokuun seitsemästoista, kun Naruskan tasalla kävivät mittarit ensimmäistä kertaa kesäkuun jälkeen miinuksella. Ei paljoa, mutta kuitenkin.

Ukan sääasemalla -0,2 astetta ja Ilmatieteen laitoksen Naruskan sääasemalla -0,5 astetta. Kun lukemat ovat parin metrin korkeudella maasta, on aivan maarajassa saattanut olla kylmemmätkin lukemat.

Tästä jos hallojen tahti kiristyy, niin muutenkin vähäinen mustikkasato saa siipeensä. Mummeli ja Venla poimivat eilen pari sankoa molemmat. Aamutuimaan he hyökkäsivät metsään uudelleen, koska vielä puuttuu kotikiintiöstä kuulemma kummaltakin muutama sangollinen. Vaaroihin viimeöinen halla ei vielä ole jaksanut kiivetä, mutta Tuntsan perinteinen kylmä alue jää toistaiseksi arvoitukseksi ainakin alavammilta maastonkohdiltaan.

Tukikohasta sääkäppyröitä tarkkailemisiin ja raportoimisiin tähän.

Pieni lampi antoi ahventa.

Mummeli, Venla ja Kasperi käväisivät ilta-auringon laskua ihailemassa muutamalla pikku lammella Sätsin suunnilla. Kukaan heistä ei tällä lammella aiemmin ollut käynyt. Ukka sen sijaan muutama vuosi sitten kokeili pilkillä talvikalastusta tällä samalla lammella, mutta silloin ahven ei ollut syönnillään. Tieto kuitenkin oli, että kalaa tässäkin pikkuvedessä on.

Kaunishan tämmöinen vain hehtaarin tai parin kokoinen lampi soisine rantoineen on. Ja nyt olivat ahvenetkin Tukikohdan takapihan pellon savimadoille hörnöllään niin, että huomenna savustuspönttö saa jalostaa saaliin evääksi. Nam.

Pientä vaihtelua moottorisahan pärinään ja mustikkareissuun tuli parituntisen reissun aikana. Ja kaikki kolme saivat saalista siis. Sopivan häreviä ahvenoita.

Tukikohasta hallayötä oottelemisiin tähän.

Kuiva kuusi, harossi kuusi.

Kuiva kuusipuu on ollut hakusassa Sallasta. Koukkuja on ollut Ukalla pyynnissä siellä ja täällä, mutta huonolla menestyksellä.

Nyt kuitenkin tärppäsi, kun Ukan haukankatse nauliintui Sallan kirkonkylän liikenneympyrässä vanhan aseman lanssiin. Siellä napotti kasa kuivaa kuusta. Muutamalla puhelulla selvisi, että kasa on Mettähallin omaa. Ja eikun kaupantekoon.

Omistusoikeus kuusiin ja pieneen koivukasaan saatiin siis, eikäpä aikaakaan, kun Virkkulan puurekka toi lastin Tukikohtaan.

Metsurit tilattiin Rovaniemeltä. Saha saattaa soittaa tänään, mutta halkomakone iskee ehkä jonain toisena viikonloppuna. Tulkoon kohtsillään talvi, hormi ja kattila pysyttelevät puhtaina, kun kertaviikkoon saa ladata kuivat kuuset tulille.

Tukikohasta syksykesän halakotalakoita järjestelemisiin tähän.

Kevyttä tievertailua.

Jonkunlaisen käsityksen tapaisen ehtii saada kolmen päivän aikana oman maan ja läntisten naapurimaiden maanteiden kunnosta ja hoidosta, kun ajaa poikittain Naruskalta Å -merkkiselle paikkakunnalle Lofooteille. Naruskalta itään olevaa tiestöä ei tähän vertailuun kannata ottaa mukaan, että saa naaman pysymään peruslukemilla.

Suomi näyttää päästävän perustieverkkonsa täällä pohjoisessa pikkuhiljaa huonompaan ja huonompaan peruskuntoon. Vastaavasti Ruotsi ja Norja hoitavat sekä vanhaa että rakentavat uutta ja uljasta täydellä teholla. Tienrakennuksesta mitään ymmärtämätönkin osaa aavistella, että tiekilometri Ruotsissa ja Norjassa heidän vuoristoalueellaan maksaa eri rahat, mitä Suomessa. Sikäläisellä kilometrin pätkällä rakentaa kymmenen kilometriä Suomessa mihin tahansa.

Siellä ja täällä liikennejärjestelyissä Ruotsissa ja Norjassa tilapäisten liikennevalojen takana silloin tällöin seisoskellessa huomasi vängällä, miten hommia missäkin hoidellaan. Hattua pitää nostaa varsinkin Norjan uskomattomille silta- ja vuoristotietyöprojekteille. Mummeli räpsi niistäkin kuvia, kuten hyvän repsikan kuuluukin.

Tukikohasta tunneleissa ajamisesta edelleen uneksimisiin tähän.