Kärsitkö lumipulasta?

Meillä on millä mällätä, jos lumesta puhutaan. Ukan lahjomaton lumimittari näyttää lukemaa 78 senttiä. Raatiossa toitottelivat tänhään, että eteläisen Suomen ensimmäinen hiihtolomaviikko alkaa lumettomissa tunnelmissa hamaan Oulu-Kajaani linjaan asti.

Ratkaisuksi lumettomuuteen voisi esittää vaikka Naruskalle matkustamista. Tämä lumimäärä ei nimittäin täältä muutamassa viikossa mihinkään pakene, vaan näyttäisi olemaan lisääntymään päin.

Tyttärenpoika Loimu tietää, että Naruskalle kun matkustaa, niin lunta ja lumileikkiä piisaa...

Tukikohasta metrin lumikerrosta oottelemisiin tähän.

Pisu lentää kakskytäneljä kautta seittemän...

Muutama eppäileväinen tuomas on laittannu Mösjöö Ukalle viestiä, että lentääköhän se Laslakin pissi päivännävöllä olleskaan, kunei se tuolla suorasa lähetyksessä muka nävy.

Ukka voi ilimottaa tälle kohtaa, että peli on raakaa, mutta rehellistä. Varmemmaks vakkuuveks Mummeli suunnitteli pisukaaren taakke honkapuun väristä kankaanretkuva nin, että sitä vasten kaaret näkkyy huonompinäkösellekki.

Laslakki oikiasti vetelee pissit kolomellatoista kierteelä ninko miehet...

Kierrettä voi yrittää tiirata Tukikohan livekuva-pihalinkistä.

Tukikohasta sähköpostisatteesta ja telehvooniruuhkasta tähä.

Sana leviää.

Un Manneken-Pis finlandais pisse de l’antigel !

Le Manneken-Pis reproduit dans un des endroits le plus froid de l‘Europe, en Finlande. Il fait pipi. Et ça ne gèle pas. Normal: le sponsor du projet est une marque...d’antigel.Avec ses 69 habitants, ses températures glaciales et ses hivers sans soleil, on peut dire que Naruska - un petit village en Laponie finlandaise - n’attire pas grand monde. Et pourtant, voilà que le jumeau identique du plus célèbre Bruxellois s’y est installé depuis quelque temps.Pour attirer les touristes, les Naruskois ont eu une idée originale: ils ont dressé leur propre Manneken-Pis. Le petit homme vide sa vessie dans ce village - près de la frontière Russe, à 124 km de la ville la plus proche et dans des températures qui peuvent baisser jusqu’à -50°C.

« Tellement froid qu’on pisse des glaçons »

“On a l’habitude de dire que chez nous, il fait tellement froid qu’on pisse des glaçons. Notre but est de prouver au monde entier que ce n’est pas vrai”, explique monsieur Ukka Santala, le propriétaire d’une auberge locale.

Le Manneken-Pis finlandais est couronné d’un bonnet lapon traditionnel. Il est illuminé et placé sur un piédestal de glace.Il y a tout de même une petite différence entre le Manneken bruxellois et son jumeau finlandais: en Finlande, ce n’est pas que de l’eau qui coule dans la fontaine! Les températures l’obligent - du liquide antigel y a été ajouté!Le fabricant finlandais de liquide lave-glace Lasol est venu à l’aide. Il est le sponsor officiel du projet à Naruska. Dont le Mannekenpis espère devenir aussi célèbre que celui de Bruxelles.

Suomen Manneken Pis kusta pakkasnestettä!

Manneken-Pis toistettu yksi kylmin paikoista Euroopassa, Suomi. Hän pees. Ja se ei jäädy.Normaali: kummilta on brändi ... pakkasnestettä.Sen 69 asukasta, sen pakkaselta ja Aurinkopyörättömiä talvet, voimme sanoa, että Naruska - pieni kylä Suomen Lapissa - ei houkuttelevat monia ihmisiä. Mutta nyt identtinen kaksoisveli kuuluisimmista Brysselin asettui siellä jonkin aikaa.Houkutella matkailijoita, Naruskois oli alkuperäinen idea: he ovat asettaneet omat Manneken Pis. Pieni mies tyhjentää hänen virtsarakon kylässä - lähellä Venäjän rajaa, 124 km päässä lähimmästä kaupungista ja lämpötiloja, jotka voivat pudota -50 ° C."Niin kylmä, että jääpuikot kusta""Meillä oli tapana sanoa, että meille, se on niin kylmä, että jääpuikot kusta.Tavoitteenamme on todistaa maailmalle, että tämä ei ole totta ", sanoo ukka Santala, omistajan paikallisen inn.Suomen Manneken-Pis kruunaa perinteinen Lapin korkki. Se syttyy ja asetetaan jalustalle jäätä.On vielä pieni ero Brysselin ja Manneken Suomen Twin: Suomi, se ei ole vain virtaava vesi suihkulähde! Lämpötilat vaatia sitä - on pakkasnestettä on lisätty!Suomen valmistaja pesuneste Lasol tuli auttamaan. Se on virallinen sponsori hankkeen Naruska. Mannekenpis joka toivoo tulla yhtä kuuluisa kuin Brysselissä.

Laslakki lorottaa...

Aikaa ja tupakkaa siinä meni, mutta vihdoin ja viimein saatiin Tukikohdasta maailman tuuliin levitettyä lorisevaa ilosanomaa. Naruskan oma Laslakki lirittää komealla kaarella Tukikohdan tulipaikalla.

Naruskan kyläläisiä vilisee filmillä patsaan paljastustilaisuudessa kolmisen viikkoa sitten pikkupakkasessa, olikohan se rapiat kolmekymmentäseitsemän miinusta.

Rysäkylän kaimalla on pissat hyytyneet reisille, mutta meitin Laslakilla juoksee, kuten videolta tästä klikkaamalla voitte todeta. Myös livekuvaa Laslakista löytyy samalta sivulta.

Tässä Laslakki lähikuvassa.

Ennakkotietojen mukaan Laslakkia saadaan elävässä kuvassa seurailla parisen kuukautta tästä eteenpäin. Toivottavasti saadaan kunnon talvikelejä, niin päästään kokeilemaan kaaren pituutta Naruskan normaaleilla helmikuisilla pakkasilla.

Täplä on ilmeisen innoissaan lorisevista liemistä, joten Ukalla riittänee askaretta pidellä kotieläin patsaasta kauempana.

Tukikohasta liekanarukauppaan menoa suunnittelemisiin tähän. Tai paimenpoikaa. Sähköllä.

Härjän haaremi.

Mitähä heleskuttia nuo vaatimet oikeen näkkee tuosa meitin härjäsä? Sitä ne piirittää nimmaan perusteellisesti, eikä Täpläys ole naaraista moksiskaan, vaikka net pistelee poskiisa heinät ja jäkälät äijän turvan eestä...

Oli täsä muutamana päivänä Mummeli havvainnu akkunasta, että muutama jätkäporo oli tullu Täpläyksen revviirille. Niitoli ollu parittain, mutta talon härkä oli rohkiasti käyny niitä pääle, vaikkoli ollee parikertaa härjän kokosia. Soli vejelly koparata niile, jollon olit häippässeet, eikole senkoommi näkyny.

On se tuo Täplä tavallise hyvä ainaki lipomaan. Se on muutamanaki päivänä käyny lipomasa ninko malliks ja harjotukseks tuola patsaalla. Tykänneekö net vaatimet sitte leitilasolista, jota laitoimma pullollisen liemiin, kummeinas alakaa hyytymään...

Sillon meitin lipohärjällä vara valita, lipoisko tummaa eli vaalijata.

Tukikohasta poroeloannoksia riplaamisiin tähä.

Kiireentynkää.

Nyteio asiat oikialla mallilla, ku Ukalla alakaa olleen nimpaljo erilaista menonkelekkaa sinne ja tänne, ettei ehi päiväkirjaa piteleen. Normioloisa täälä saa makoilla ja räkijä kattoon tammikuusa ja helemikuusaki, mutta nyt saa ja joutuu painaan hiileen nin, ettei luvusa pysy.

Net on nuot helssinkiherrat onnistunneet juoksuttaan Ukkaa sinne ja tänne. Yhen homman ku on saanu valaamiiks, nin kahta seuraavaa pyrkii oleen listoilla. Ja kaikki enempi vaan tuon yhen patsaan ympärillä.

Voitte uskova, että eränenkin tunti on vietelty hanivelkompjuutterinki äärellä, kun net on yritelleet saaha täältä kuvaa iliman taukova lähteen sinne johonki, mitei ees täälä tiijetä. Tämmöne tietokonetumpelo toisesa pääsä ja neuvojat pääkaupunkipääsä, nin sehän on tievosa, että tökkii.

Nytei kuiten ole kaukana oikeesta nämät kuvayhteyvet. Ekä net ensviikolla tullee jo jakeluun. Tännään vimosina hommina Ukka kiipes korkialle asenteleen yhtä eläväkuvakameraa, joka kiikkuu nyt kakkosnelosen nokasa tuossa pihala. Toivova soppii, että Linko-Jarkko mahtuu raktoreineen alitte menemään.

Niijja on tuolla alakerrassaki tehtynä jottain. Valettiin muutama petonilattija ja öljykattilapohoja yhtenä päiväsyvänä velimiehen kans. Se oli nin nopija toimitus, ettei kuvvaajatkaa kerinny ikkuistaan sementtinpöllyvä. Ei olis Ukan selekä kestäny semmosta vispilätä, missä säkkitolokulla veivattiin laastija issoon saaviin. Siellois nyt pohojat ja lattijat valamiina savolaista putkihemmova varti. Se tullee ensviikolla.

Nyt tartteis vielä viimestellä pihat ylimääräroinista, kumputtoomatta onnistu tuo kameran laitto tuonne kepinnokkaan.

Tukikohasta kalakkunasoossin valamistelemisiin tähä.

Porolta ei pelastu mikään...

Luontokappaleet käyvät väliin häikäilemättä toistensa eväillä. Lintulaudalla kaikki muu on suunnilleen jokapäiväistä ja normaalia, mutta tietenkin meidän ikioma Täplä -härkämme tekee jotain sellaista, joka ei vaikuta normaalilta.

Olin eilen viemässä lintulaudalle kolmea rinkeliä, kun tiaiset mielellään naputtavat nokillaan sämpylöitä ja muutakin leivonnaista. Hyvää hyvyyttäni luovutin yhden rinkelin Täplälle, kun se niin innokkaasti työnteli turpavärkkiään ja sarviaan rinkelikättä kohti. Alta aikayksikön se oli selvittänyt rinkelin poskeensa.

Loput kaksi rinkeliä pujotin varmemmaksi vakuudeksi lintulaudan yläpuolelle oksanhaaraan niin korkealle, että siinä ne saavat olla rauhassa tiaisten ja närhien nokittavana.

Täplä kuitenkin pääsi taas tempuillaan yllättämään. Se kiipesi seinälle tänään niin korkealle, että etukoparat vain kuopivat heinäseivässeinää. Se pujotteli sarvineen linnunlaulupuiden välissä niin ahneesti, että viimein rinkelioksa pätkähti poikki ja härkä sai rinkelinsä. Uskomattomalta se näytti ja kuulosti keittiön pöydän ääressä päiväkahveella Mummelin kanssa. Osa episodista tallentui kamerallekin, kun Mummeli sen kiiruhti hakemaan.

Etukoparat kovin korkealla maasta harvoin poroa pääsee näkemään. Takajalat korkeimmalla näitä elikoita niinkin näkee enempi. On se Täplä toisaalta erikoisporotus, joka tieten oppisi uusia temppuja, kun joku viitsisi sille niitä opettaa.

Tukikohasta lintulaudan aitaamista suunnittelemisiin tähän.

Palautepostia Ukalle.

Ukka saa aika ajoin palautetta blogikirjoituksista. Palaute otetaan täällä Naruskalla aina innostuneesti vastaan, olkoonpa se sitten plussaa tai miinusta merkiltään.

Ukalla on yksi monivuotinen lukija ja kanta-asiakkaanakin täällä Naruskalla aikaansa viettänyt Matti tuolta Helsingin suunnilta. Hän laittelee useinkin tosi asiantuntevaa ja mielenkiintoista kommentia milloin mistäkin Ukan raaputtamasta aiheesta. Matti ei ole kommentoinut kirjoituksia suoraan blogiin, vaan hänelle on helpompaa ja yleensäkin mahdollista kirjoittaa suoraan Ukan sähköpostiin. Hän kun on sokea.

Lainaan tähän Matin ansiokkaan kirjoituksen helmipöllöstä kirjoittamaani havaintoon. Tässä tulee täsmätietoutta helmipöllöstä, Oulunkylän tietotoimisto kirjoitti:

Aivan oikea verbi, tuo puputtelu Helmipöllölle, paitsi, että huhuttelu, on hyvä, kilpaileva verbi, kun taas huhuilua, ei hyväksytä kilpailutukseen, sillä ko laji ääntelee rytmikkäästi ja ainakin äänitteellä "Laulava lintukirja, kasetti 1 Raita A," jolla kuullaan havumetsien lintuja, puputtelu, tapahtuu pääasiassa sävellajissa G ja tuo kirjain, muistaakseni kaksiviivainen, yhteen puputtelusessioon, mahtuu seitsemän puputusta, joiden välissä sekunnin tauko, mutta ilmeisesti, pelkkä G-puputtelu, on kyllästyttänyt yksilöä, kun aika-ajoin tuleekin pidempi puputtelu sessio, joka alkaa sävellajista F, nousee sävellajiin Fis, jonka jälkeen, ollaan jälleen G:eessä. Jos olisivat taidot paremmat, voisin laittaakin liitteeksi puputtelua, mutta livenä, hän se Aina kauneimmalta kuulostaa, vaikken muistaakseni itse, ole Helmipöllöä livenä kuullut. Samalta A-puolelta, löytyy myös Sepelkyyhkyä, jonka rytmistä ja -loogista kujertelusessiota, kuuluu ihan täällä "Ogelissakin" livenä.

Mutta jos ehditte, perehtykää Naruskalaisen Helmipöllön sävellajeihin syvällisemmin, ehdottelee!

Puputtelupöpön saanut Matti.

Mummeli tahollaan kaiveli netin puolelta helmipöllön ääntelyä, jos joku haluaa sitä nauhoitettuna kuunnella. Naruskan helmipöllön ääntä emme vielä ole nauhoitelleet, mutta sen voisi ottaa ohjelmaan. Tälle ehtoollekin kotihelmipöllömme puputteli Kallelle ja Venlalle heidän ollessaan lähdössä Rovaniemen suuntaan tuossa iltapäivän viiden kantturoissa. Oli ollut heidän kertomansa mukaan ihan liiterin takana metsikössä.

Linkki tuossa noin.

Tukikohdasta helmipöllön luontovalokuvan ja oman ääninäytteen odottelemisiin tähän.