Tyvär sen naamakirjasa kertoo kans. (2584)

 

Mun äiti Pirjo Santala on nyt virallisesti päättänyt työuransa. En minäkään uskonut ennen kuin näin kunniamerkit ja viirin (luit oikein🙈). Hänen kohdallaan eläköityminen ei tarkoita ihan minkään loppumista, se ainakin on varmaa.

 

Eilen pääsimme ihastelemaan tekstiilityönopettaja-vaatetusalan lehtorin neljänsadan erilaisen käsityön näyttelyä "Käejjäläkiä", jossa oli esillä äidin töitä seitsemältä vuosikymmeneltä. Koolla ei tietenkään voinut olla kaikki hänen tekemänsä, mutta pieniä ja isompia makupaloja sieltä täältä pitkältä ammattilaistaipaleelta. Kansallispukuja käsittämättömine tykkimyssyineen, vihkipukuja, turkishaalareita, seinävaatteita, mattoja, leluja, käyttöesineitä, koristeita, maalauksia: tuunattua, kierrätettyä, uutta, lahjoiksi tehtyä ja omia tarpeellisia artikkeleita.

 

On vaikea kuvitella, että itse rakastaisi jotakin erikoisalaa niin paljon, että saisi niin paljon näkyvää aikaan. Puhumattakaan että jaksaisi vuodesta toiseen opettaa kaikkea osaamaansa toisille ammatikseen antamatta sen häiritä omaa päämäärätietoista tekemistä muuna aikana.

 

Mulla on aina ne kaikkein hienoimmat villasukat ja päähineet ja ponchot ja lapaset kaikilla eri vielä keksimättömillä tekniikoilla nysvättynä. Ja ihan mahtava äiti, joka tekee Käejjäläkiä toivottavasti vielä monta vuosikymmentä. ❤️

 

Nythän sillä on sitä aikaa, kato. Kun on ensin tyhjentänyt Naruskan kairat marjoista ja matsutakeista🤣🤣🤣