Tuli asennettuva heftiin se luvattu palokärkikamera tuonne pesäpuun naapurikoivuun. Ei se nin heleppo laitettava ollukkaan, mitä aamuyönpetilä suunnitellesa se tuntu. Aattelin, että se on tosta vaan ja homma käyntiin.
Perusajatus on kohtalainen mielestäin. Kiinnitin kameran tiukkaan hihnalla kuivaan harmaaseen heinäseipääseen. Latvapäähän kamera ja tyvipäähän kolome torksikantasta ruuvija valamiiks läpi koivurrunkoon kiinnittämistä varten.
Sielä koivusa korkeella homma ei kuiten ole liijan heleppo. Tikkaista meinaa lopuva mitta, nin tarttis kiivetä hiukka vielä korkijammale, mutta ei ne vanahan koivun oksat välttämäti nin kovia ole, että satakilonen voi siellä painollaan levollisesti olla.
Ekakiinnitys oli liijan allaala. Korjauskiinnitys vei vuorostaan heinäseivästä hiukka liijan korkeelle, vaikka pesäkolo siinä nyt näkkyykin. Palokärkipari suhautteli lähipuisa siihemmalliin, että jos niilä olis sielä vaikka poikaset jo kasvamasa, nin häiriköt ajettas pois. Nytkinnet huutellee toisilleen, että mitä tuolle kahelille tekis, ettei heijän kotirauhaa häirittis.
Hauskan kuulosta oli, kun pesäkolosta kuulu selekeesti vaimeeta nokankoputusääntä. Päättelin, että pesäossaa tarttee siellä kolon alapääsä vielä isontaa.
Saatan kävästä vielä yhen kerran säätämäsä seivästä, mutta ootan vähän aikaa, josko lintupari antaa kameran olla sielä naapuripuusa rauhassa. Jos net keksii, että sitä kannattee käyvä rummuttelemassa, nin saatta muovirakenne alakaa murentuun...tuosson kuiten parit kuvat, joita laite onnistunneesti sieltä jo lähettelit.
Tukikohasta säätelemissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti