lauantai 25. toukokuuta 2019

Lähikurkku. (2124)

Tullee välleen hintsullaisesti syötyvä tuota vihannespuolta, ainaki Ukan. Mummu se kyllä puputtellee vaikka mitä, ninko jänes.

Mutta yks vihannes tekkee Ukka Matinpoijankikkohala poikkeukse. Son sallalainen kurkku, tuoressemmonen. Netkun ilimestyy kaupan tiskiin, ninko tälläviikkova taas enskertaa tällekevättä kävit, nin heti lähti kyytiin. Ja maistuu. En tiijä, millä kurkkusa tuola Varpuseljän vihannestarhala ruokkii, mutta harossija on. Ei pärjää ulukomaiset, eikä pärjää kauempata tänne tuotavat kotimaisekkaan.

On sillä kovallaine kilohinta ainaki alakuvaiheessa kevätkessää, mutta sevverta, mitä kurkkua päiväsä syömmään pystyy, ei hintakysymys ole ykkösenä. Laatu maksaa. Päivvaston kuin varahaisesa potusa, jokka monesti on sitäjatätä. Ja ei tuola kurkuhhinnalla vielä päästä siihen kuulusaan "kuuvenkympin kurkkuun", josta on se yks vitsi tehty. En sitä täsä nyt ilikee kertoo...

Ainiijja sittevvielä yks juttu. Kurkkuva meilä leikelläämpöytään tuommosela pörnerileikkurila, jonka terämmalli näkkyy kuvasa. Sillä saa kätevästi nuita ruutukurkkuja, jokkon puoltamakijampija kuimpuukola leikatut. Tää asija tullee aina syksylä tojistettuva, kukkoulukkaat esmerkiks vetää kurkkua naamaasa kilotolokula, kunnet on ruutuja. Kyselijöile aina vastailen, että Ukka porrailee niitä yöt ristiin, että saahaammakuva lissää. Jokkuvielä uskooki.




Jaa milläkölaila se saahaan tuo leikkuri tekkeen tuommosta ruutuva. Heleppohomma, jos ranne vielä kääntyy. Joka toinen liike pyöräytellään sevverran, minkäverran ristikon kulumaa halvaa...

Syökeehän vihannesta, nijjaksatta kesäle!

Tukikohasta akkunampesu-urkkova vissiin jatkamissiin tähä.

2 kommenttia: