Kasperi oli työhommissasa käymäsä Suomen Metsämuseo Lustosa. Sielä poika tapas noin neljännesvuosisajan takkaa Kallelan pihasa aikannaan olleen auran. Sillä on aikoinaan Vuotoskairasa ja muuvallakin höyläilty hevosvetosena jääteitä vaaraillaitaan.
Ukka sen aikannaan luovutti musevolle sejjäläkiin, kun Mettähalli anto sen Kallelan hirskehikon kaupantekijäisinä. Kauko Kellokumpu aikoinasa keräs esineistövä Lustoon ja sillä viilalla aura lähti. Vieläki olis vappaaliput Lustoon jossaki kaapinkätköisä. Mahtaiskhan net vielä hyväksyvä net, pittää varmaan käyvä kokheilemasa.
Tukikohasta tähä.
On kertaalleen tullut käytyä siellä Lustossa Heinäkuussa 1995, kun se muistaakseni Paikkana, oli tällöin melko uusi ja miksi tuli sinne eksyttyä, oli, että edelleen, on Tätini nykyisin omistama Vapaa-ajanhuvilamme Parikkalassa, joka on ihan lähellä sitä Lustoa, niin luonnistuipa käyminen siellä ja saipahan tunnustella ja -kokeilla siellä vehkeitä, joten kyllä siitä irti sai. Lieneeköhän tuo mainitsemasi aura, siihen aikaan jo ollut siellä? No, kuulostavat nuo sallalaiskurkut, myös herkullisilta ja varmasti, muuttuvat nuo koivut Kallelassa pikavauhtia sauna ja -takkapuiksi kaikkien Vieraiden iloksi ja -hyödyksi.
VastaaPoista