sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Venäjänmaan mettäpalo hoitui satteeseen.

Eipä näyttänny tarviivan iso mettäpalo sammuvakseen kuin hiukka toistakytämillijä taivaalta sajellutta vettä. Kotalankylän palopäivystykset on purettu, eikä näytä ennää savut naapurista nousevan, eikä myöskään haisevan.

Vasaran Arton asentopaikka oli vielä paloasemana tänä aamuna, mutta paloautopajatso on nyt tyhjennetty ja tilanne ohitte. Hyvä niin.


Hiukka toistakytämillijä sateli eilen ehtoopuolela Naruskala. Varmaan samoja millejä tuli rajantaaksekkin. Tännään on luvannu ehtoopuolelle vielä lissää kovijakin sajekuuroja, joista ukkoset toivottavasti ei räiski mihinkään uusija ristijä. Tulleepa jäläkisammutus hoijettuva, jos näin käy.

Tukikohasta normitahtiin siirtyilemissiin tähä.

2 kommenttia:

  1. Olipa hyvä että palo sammui ja satoi, täällä vain ei sada. Kirottu alue.

    VastaaPoista
  2. On vaikea mieltää, minkätasoista se savu sielläpäin on, mutta onpa kertaalleen, tullut moinen koettua Heinäkuun lopulla 1992 Vapaa-ajanhuvilallamme Parikkalassa, josta on noin 3 kilometriä Itärajalle, elui oli suuri metsäpalo jossakin Venäjän puolella, jonka savut, meille kantautuivat ja haju, oli omituinen, mutta jollakintapaa, selvisin tuolloin perinteistä aamu-uinnistani Simpeleenjärvessä, jonka jälkeeen, kylläkin käskettiin pysyä visusti sisätiloissa, jonka teinkin, mutta savut, vähenivät parahiksi iltaan mennessä, jotta pääsi rantasaunaakin lämmittämään ja kylpemäänkin uinnilla höystettynä.

    VastaaPoista