maanantai 17. marraskuuta 2014

Myyräkannat selvässä nousussa Naruskallakin.

Neljän vuoden sykli näyttää toteutuvan myyräkannoissa. Tukikohdan tontilla on ollut pari välivuotta, joiden aikana ei myyrähavaintoja juurikaan ole tehty. Muistissa on hyvin kolmen vuoden takainen kesä, jolloin myyriä oli pihapiirissä niin lukuisasti, että niitä saattoi näkösektorissa kerrallaan olla puolenkymmentäkin.

Muutaman myyrän aivan rakennusten ympäristöstä silloin vilistelykesänä Mummeli pyyteli vesiämpäreillä. Saalis saatiin siis, mutta ei niitä saatu luomumenetelmillä kaikkia nitistettyä. Luonto sitten nitisti ne kaikki kerralla saman kesän jälkeisenä syksynä. Myyrät loppuivat kuin kirveensilmään, kuten täällä asioita ilmaistaan.

Sama ilmiö myyräkantojen noususta on nyt. Meillä asia havaitaan tämmöisenä vähälumisena syksynä siitä, että metsämyyrät pyrkivät ilmeisesti lämpimään tulemalla rakennuksen suojaan. Muualla niitä ei tavata tässä talossa sisällä kuin yläpohjassa, joten myyrät ovat ilmeisen hyviä kiipeilijöitä.

Ukka on aikansa kuluksi pyydystellyt häirikkömyyriä yläpohjasta. Ruotsalaiset ovat kehittäneen syötittömän edullisen loukun, joka on ilmeisen tehokas. Makuuhuoneen sisäkaton huokoisten levyjen päällä alkaneet myyrätanssiaiset ja juoksukilpailut ovat rauhoittuneet aivan täysin, kun puolenkymmentä metsämyyrää on poistettu myyräkantavahvuudesta. Viisi loukkua on siellä edelleen vireessä, joten tilanne on kohtuullisesti hallinnassa.


Lapin Kansassa oli ansiokas juttu Lapin myyräkannoista. Seitsemästä Lapissa esiintyvästä myyrälajista on ilmeisesti Tukikohdan tontilta havainnot metsämyyrästä ja peltomyyrästä, mutta isoin Ukan näkemä saattaisi olla lapinmyyräkin.

Myyräkuumetta ei toistaiseksi ole Naruskalla keneenkään tarttunut, eikä tarttunut silloin hurjimpina myyrävuosinakaan, vaikka niiden kanssa aika lailla oltiin tekemisissä.


Lunta alkaa olla sen verran, että myyrät saavat jonkunlaista sääsuojaa lumestakin. Viisainta olisikin pysytellä ulkosalla, koska ruotsalaisten myyränloukku on huomattavasti tehokkaampaa laatua kuin sikäläinen sukellusveneitä etsivä ja tuhoava kalusto...

Mummeli oli sillä mielin, että syötin ei tarvitsisi olla "juuston näköinen", mutta Ukka on eri mieltä. Suomalainen myyrä on niin viisas, että juustolta haiskahtavan syöttiosan pitää olla myös juustolta näyttävä, jotta myyrä menee loukulle maistiaisiin.

Tukikohasta kahdeksan sentin lumikerroksesta myyrien kanssa nauttimisiin tähän.

2 kommenttia:

  1. Olen lukenut sinun ja rouvan blogit päästä päähän. Hauskaa ja mielenkiintoista tarinaa erämaasta. Aikomuksena on tulla porisuttamaan sinua kesällä 2015. Mutta nyt kysyn puukkomestari Vasarasta. Voiko häneltä tilata (sinun kautta) vähän "häävimpää" puukkoa, kun tuo oma 60 v. päiväkin
    on v. 2015. Mikähän niisä pn hintahaitari? Tosiostaja ei kysele, mutta olen nykyisin Ilmarisen leivissä.

    VastaaPoista
  2. Terve ja kiitos kiitoksista. Kummankin puolesta.

    Viimeisin havainto puukkomestarista on rapian viikon takaa. En nähnyt miestä itseään, mutta hovikuljettajansa, joka käyttelee Vasaraa kirkolla noin kerran viikossa. Kommenttinsa oli kysyessäni Vasarasta, että on "hyvässä kunnossa". Se riitti minulle, koska tiedän, mitä se tarkoittaa.

    Olen pari kertaa lähiviikkoina yritellyt hänelle soittaa, mutta puhelin ei ole ollut kentissä. Tiedänkin toistuvista kuuluvuusongelmista hänen asuinpaikallaan.

    Käyn Varpuseljässä varmaankin lähiaikoina. Voisit laittaa minulle toivomuksiasi puukon käyttötarkoituksesta ja koosta ynnä muista seikoista, niin voisin välittää tilauksen. Suora sähköpostinihan on kari.santala(ät)naruska.com.

    Toimitusajat vaihtelevat sen mukaan, miten kova talvi on. Kesäksi ehtii, jos lähiviikkoina tilaa, niin arvelen.

    VastaaPoista