Kaamosvalaistus päälle.

Kuluneen viikonlopun aikana käväisi kuusamolaisia retkeilijöitä yöpymässä sekä Tukikohassa että Sorsatunturin kodalla. Tuliaisiksi Naruskalle tuli paitsi se aikaisemmassa jutussa mainittu keramiikkakala, myös hienoista hienoin tuikkukynttilän keraaminen lyhty.

Tämä Taiga -sarjan lyhdyn on valmistanut Chris White, jonka nettisivustolle pääsee TUOSTA klikkaamalla.

Tuikkukynttilä luo sopivan hämyisän valaistuksen huoneeseen iltaisin, kun päivätkään eivät enää valollaan häikäise, vaan lyhenemistään lyhenevät...

Tukikohasta käynnistä ja mieluisista tuliaisista kiittämisiin tähän...

Vielä tavoittaa auringonsäde...

Syksytalveksi vängällä kääntyy. Lokakuu vaihtuu marraskuuksi ja päivä lyhenee. Lyhenee ja lyhenee, parin kuukauden päästä se on taas jatkumassa. Tässä saa taas odotella jonkun kallonkutistajan lausuntoja kaamosmasennuksesta ja lisävalolamppujen käyttämisestä, ettei tulee päähän pipi. Meitä se ei Mummelin kanssa koske, koska kaamos rauhoittaa ja sitä kaipaa rauhoineen vilkkaan kesän ja syksyn jälkeen.

Metsästykset hirvenpyyntiä lukuunottamatta ovat myös päättymässä. Kallelasta lähtivät tämän syksyn viimeiset karhunpyytäjät kotia kohti ajatuksin, että karhut lienevät tälle syksyä painuneet talviunilleen. Ilmeisesti kaksi karhua on jäämässä itäisen poronhoitoalueen kiintiöstä käyttämättä.

Talviaikaan siirtymisen kunniaksi aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa tänään, kun kävimme Kallelan siivousretkellä. Ja Mummeli tietenkin kuvailemassa rannan luontonäkymiä vuokramökillämme, joka odottelee siellä kaamoksesta nauttivia immeisiä...

Naruskajoki ei vielä ole jäätymistään aloittanut. Luntakaan ei Naruskan kylän paikkeilla juuri senttiä enempää tällä hetkellä ole, mutta pohjoisempana lunta on viidestä kymmeneen senttiin.

Kallelan rannassa kuvaileva kamera on asemissaan ja toiminut toistaiseksi hyvin. Kameralle johtaa ilmateitse usb-kaapeli. Maahan sitä ei uskallettu laskea, kun tiedossa on myyrien himo muovipäällysteisiin.

Kamera kuvailee jokirantaa kohti itäkoillista. Katsotaan myöhemmin talvella, löytyykö rantamaisemasta parempaa kuvakulmaa. Toistaiseksi mennään alla olevalla näkymällä, joka löytyy naruska.com -sivustoltamme sää- ja webcamsivulta.

Tukikohasta marraskuun alkua ja talven otteen kiristymistä odottelemisiin tähän.

Mummeli Puuttinin linjoilla...

Venättänmaallahan ei kuulema kellojevviisareita liijon käännelä. Se asija onki sielä paremmala mallila kuttäällä Suomesa. Muista asijoista en ossaa sanova.

Mummeli kääns pelekän kellon. Son mielenosotus tyhjälle vouhkaamisele.

Tukikohasta viisastelemissiin tähä.

Kummisaappailla kiuvaskala.

Muutama syksyvajeltaja harmitteli tälle aamuva tuosa Sorsatunturille patikointija suunnitellesa, ettei tullu otettuva kummisaappaita völjyyn, kunei koreteksit kuulemma oikeen ole vestiiviit. Ja mettä on ihavvarmasti täälä märkänä nytten, ku ensin sato puolenkytä senttijä lunta ja jäläkiruuvaks samavverravvettä. Lumisulas senttiin ja mettä pyssyy satavarmasti märkänä.

No Ukka tieten pelastammaan, kunnäytti jalaka nelikolomoselta. Ninku oliki. Joten eiku sieviläiset kummisaappaat eholle lainaks vuorokauveks, kunei retki sempitempi ole ku yönyli.

Vajeltaja kiitti ja kipas autollee. Kehuettei kehtaa lainata saappaita iha ilimatteeks, tosson sulle kiuvaskala. Ja Ukka kiikutti kiuvaskalan tieten kiukaalle oottammaan ehtoota, että laitetaa fisu sihiseen...

Sielä se uunisa valamiiks paistettu mitantäyttävä oottaa kellonkääntösaunavettä niskaasa. Ja saa kans.

Tukikohasta kesäaikaa hyvästelemissiin tähä.

Närhi linssiluteena.

Närhi on vähintään yhtä komea lintu kuin sen mahtava rääkäisy, kun sen harvoin pääsee kuulemaan. Tukikohta ruokkii kaikkia tasapuolisesti, koska talvi tulee kaikille linnuille lajiin katsomatta.

Mummeli oli hiukkasen suivaantunut Ukan sinitiaisista näppäämästä kuvasta, joten hän päätti osallistua paikalliseen kuvakisaan närhikuvillaan...

Ukan muodostama palkintoraati miettii, kuka kisan voittaa.

Tukikohasta tähän.

Johto pitenee ja kamera siirtyilee.

Kävimmä Mummelin kanssa asentelemassa Kallelan jokikameraa vaihteeksi uusiin asemiin. Siirron mahdollisti uusi virtalähteellä varustettu usb-kaapeli, jolla kamerakaapelin pituus jatkui noin neljäänkymmeneen metriin.

Nyt kamera kuvaa maisemaa Syväskönkään alaosalta ylävirtaan, eli ilmansuunnallisesti suunnilleen itäkoilliseen.

Taiteellisesta vaikutelmasta voi kiittää tai syyttää Mummelia. Ukka vastaa teknisestä kiinnittämisestä rannalla kasvavassa haapa -merkkisessä puussa.

Tukikohasta kommentteja kuuntelemisiin tähän.

Talaven tulova ei voi estää.

Ukkapa pyörähti mutkin Kauhavalla. Sielähän ei rauta ruostu. Eikä ollu ruostunnu, vaikkoli ollu kakskytä vuotta varastosa. Lämpösesä, onneks.

Nyton mustasa telikärrysä parikolomesattaa kilova kuumavesivarraajata oottelemasa pellepelottomija ja samala muutamaa riskijä kantomiestä, jotka siirtellee ostoksen pannuhuoneempuolelle. Alakertaan puoltoista kerrosta maanpinnasta alemmaks. Hissijä ei ole, eikä tule. Ja rappuset kiertää, eikä tillaa liikaa ole. Mutta sopija pitäs, jos mittanauhaavvoi uskova.

Kaheksajjapuolsattaa litraa olis tarkotus saaha Tukikohtalämmityslaitteisii lissää varraajatillaa, kussiitä on täsä torpasa hiukka uupelo. Tuoston kauhavalaisesta pöntöstä hyvä alakaa lissäämään, kuse ei tähämmennesä ole koskaa ollu käytösä. Kakskytävuotijas tehasuus. Hyvä pikaostos, antaskha vaikka Mummule joululahajaks...

Meinas tuola Salamivaarasa Ukan ajoneuvoyhistelmälä olla jarrutuksesa matkaa hiukka nahtisti, kummuutama poro päätti konkoila maantiele muutamasa mutkapaikasa. Talavirenkaita on autosa pijetty alla jo jonku aikaa, mutta niistei meinannu apuva löytyvä. Nippanappa pysähty ennekö taas olis pelti ryttääntynny.

Talavi eikun lissäänty kotioppäin ajelesa. Naruskala ollunta toistasenttijä. Pakkaantuu tiele sevvera, että takkuuliposata on täälä, eikä suvikummilla mittään asijaa maantiele. Saa nähä, kauvanko pyssyy.

Tuhavviissattaa kilometrijä tuli parisa päiväsä ajettuva. Väliyönseutuna sai pysähtyvä vilikasseen tyärtä ja semperhettä paavolantijan puolesa. Niillon kans remonttija menneillääjja huusholli hiukka vaiheesa. Kylläse siitä.

Tukikohasta vippasija miettimissiin tähä.

Sinitiaiset lisääntymään päin ruokintapaikoilla.

Sinitiainen ei niin kovin yleinen lintu ole Tukikohan linnunruokintapaikoilla. Ruokinta on täyttä häkää meneillään molemmin puolin taloa ja sivupisteessä vielä kolmannessakin paikassa Rihlan häkin suunnalla.

Takapihan puoleisella rasvapallojen kehällä oli enimmillään tänä aamuna neljä sinitiaista samalla kertaa. Aiempina päivinä ei ole kerralla näkösillä käynyt yhtä enempää.

Sinitiaiset eivät näyttäisi keskenään juurikaan riitelevän eväistä, mutta talitiaisten kanssa niillä on jatkuvaa pullistelua puolin ja toisin. Aika kummallista. Luulisi talitinttien yrittävän iskeä itselleen värikästä vakioseuraa, kun sitä näkösällä nyt on. Ovat ne sinitintit sen verran hyvän näköisiä tipejä...

Köökin akkunan läpi Ukan kännykällä otettu kuva ei kilpaile vuoden luontokuvatittelistä, mutta paremman puutteessa saatte nyt tyytyä siihen. Humalalla ei ole vaikutusta kuvan laatuun, vaikka sitä värinsä jo ruskeaksi muuttuneena takapihan heinäseipäiden ympärillä runsaasti kesän jäljiltä onkin.

Tukikohasta linturokintaa muillekin suosittelemisiin tähän.