Kotosalla.

Kotosalla on Sallan kunnan toimittama kuntalehti. Se jaetaan kotitalouksiin ainakin Sallassa, mutta tuosta linkistä http://www.salla.fi/Kotosallalehti se löytyy luetavaksi niillekin, jotka eivät ole tämmöisestä lehdestä kuulleet.

Viimeisimmässä Joulun alla ilmestyneessä numerossa on kertoiltu Naruskan yrittäjistä ainakin parin jutun verran. Ja kansikuva taitaa olla Mummelin kokoelmista...

Tukikohasta tähän.

Kallelaa aikavalotuksella.

Sillä aikaa, kun Ukka tekaisi kevyen kenttähuollon Kallelan mökin siivouksen merkeissä, näppäili Sami-vävy muutamia aikavalotuskuvia niin ulkoa kuin sisältäkin. Salaperäisen näköisiä ovat jokikuvat, kuten myös mökistä otetut kuvat. Siinäpä arvioikaa...

Kallelan tarjousviikot jatkuvat edelleen, joten näihin maisemiin pääsee tukkuhinnalla helmikuun loppuun, kuten luvattua on tullut.

Tukikohasta tähän.

Luonnonluistinrata.

Syväntalavella täällä Tukikohassa on totuttu vakioluonteisiin oloihin. Niivvarmaan siellä etelämmässäki. Kolomen päivän vesikelit riittää sulatuspuolella kuitenki kaikkeen. Ei ihan vielä ole maat paljaana, mutta pihat on niinki puhistunu lumista. Ja muuttunu sitätehen jääks. Ja märäks semmoseks. Ja liukkaaks.

Ukka menetti ne motonettiläiset piikkarit. Ensin katkes toinen ja sitten katkes toinenki. Reklamoija varmaan pitäs. Tai jos ne oliki kertakäyttökammaa, niinko kaikki nykysin.

Hiekkamurskaa kun tännään levittellee kulukupaikoile, nin huomenna pittää hiekottaa samat paikat uuvestaan, vaikka net vielä näytää ihan hiekkasilta. Soramuruset on painunu vuorokauvessa jään sissään, eikä vanhalla hiekotuksella ole mittään taikaa ennää.

Poronpaska ei ole hiekkaa. Sen pääle jos märällä jäätiköllä polokasee, nin ihan ku luistovoitella olis kenkä. Täplä on ihan viksu, kun se kulukee pihalla lumilaitoja pitki.

Lumittari on vajentunnu kuuskytäkaks sentistä neläänkytäneljään senttiin. Hanki on varmana läpittemärkää, joten nyt on arvuussa, miten täälä luonnolle oikeesti käy. Porojen olemattomat jäkälät on varmasti lujasa kohta, eikä tekrille ole kieppipaikkaa tievosa, kun nyt pakkaselle heittää.

Tukikohan joulupajatso on tyhjenemmään päin. Keminmaalaiset irtoo tännään ja anoppia lähetään juontaan kotioppäin ehkä huomenisa.

Kotomaasta ei varmaan löyvy säällistä vuojenvvaihteevviettopaikkaa, mutta Mummeli ja Ukka vilikasee ainaki Naruskan ja tekopitäjän välisen aluveen, josko josain näkis jonku törsäämäsä rahhaa taivaalle. Sihen hullutuksee Ukkaa on turha yrittää vöyhkätä.

Tukikohasta säitten puolesta hiukka huuli pyöreenä tähä.

Kattilahuoneessa jytis ja paukku.

Lähes tauvotta joulunpyhät yötä päivää kuulu pannuhuoneen suunnilta aivan helevetinmoinen työstövälineitten meteli. Peltiovi oli tiukasti säpissä ja iso pahvilappu maalarinteipillä ilimotti, että pääsy kielletty.

Kolomantena päivänä alako kellarin ja yläkerrran väliä rampata enempi ja vähempi valakosella maalilla ittiään töhrineitä maalimiehijä.

Sitten kuulu takoäänijä, millon matalampaa, millon kimiämpää.

Tänä aamuna salaisuuvet alako paljastuun, kun Sami ja Kasperi kanniskelivat  yläkertaan issoon salliin näytille valakosen puulootan. Ei olis uskonu, että vävypoijjan ja oman poijjan suunnittelemana ja vielä totteuttamanakin synty tuommonen.

Selityksen makua oli, kun poijjaat kertoili, että piti tehhä Kasperin uuteen huusholliin omilla mittoloilla olohuoneen pöytä, kun sopivata arkkuva ei joulupukki tuonnu, vaikka sille nin oli kirjootettu.

Sinne net Venla ja Kasperi löi arkun Voresterin peräpaksiin ja lähtit ehtoopäivällä tyhjenteleen Kasperin vanhaa kämppää viimesistä rojuista, joita toisella käjellä siirrellään uuteen osotteeseen Rovaniemen kaupungisa.

Kattokaa vaikka itte, niin Ukan piilevät puusepätaijot näkkyy tevoksesa.

Tuli tuosa mieleen, että metriä pitemmän samanlaisen lootan lauvasta tehtynä Ukka meinas ostaa Jyväskylästä muutamasta kaupasta. Sen oli tehny vaiko suunnitellu joku ratija ja hintaa lootalla oli vaatimattomat kakstuhattaviissattaa eeroo. Vielen ostanu.

Tämä Kasperin arkkupöytä täytellään kuulemma semmosella roinalla, joka halutaan olohuoneesta näkymättömmiin.

Tukikohasta pitempää lootaa suunnittelemisiin tähä.

Täplä ehtii kaverijaan.

Eilen ehtoolla paikallinen nuoriso rakenteli nuoskalumien innottamana Täplälle kaverin etupihan laitaan. Täplä kävi vuoronperrään takapihalla nuoleskelemassa tuliterrää nuolukivveesä ja etupihalla haastelemassa näkköispatsaalleen.

Nytten rapiaa vuorokautta ajassa etteenpäin kaverista on jälellä arvatkaas mitä. Märkä läntti.

Tukikohasta kattolumia väistellen tähän.

Anopintekele ja miniäntekele lihanpuutteessa...

Joulupöyvässä on ollu tänä jouluna jos jonkinsortin lihapuolta, mutta mikkään kun ei riitä, nin ei riitä. Poronlihhaa puuttuu, näyttäävät miniäntekele ja anopintekele suunaavan Täplästä. Vai lieneekö suunnitelmissa karauttaa härjällä kevyet jouluajelut...

Ruokapöyvässä on ollu kahta sorttia sian takajalakaa, palavikinkkuva savusaunasta ja luutonta juhlakinkkua sähköuunista. Molempi laatu viljapossusta ainakin myyjän mielestä. Sitten on vuoltu Jäppilästä lähetettyä savustettua lampaan takajalakaa, joka on niin suussasulavaa, että alta pois. Kaikki sitä määkii. Ja neljäntenä sorttimenttina on satavarmaa luomulaatuva olevaa nautavainajan lihhaa, jota Venla on kiikuttanu kotuaan tänne korpimaisemiin. Sitä häipyy ohkasina siivuina pötypöyvästä niin sukkelaan, ettei puukkomies meinaa rytmissä kestää. Ja Ukan luatimassa karjalanpaistisa on puolet hirvetystä ja puolet viljasian selekävilettä, joten ainaki viittä sorttia on saapusalla.

Täplä on kesyä sorttimenttia, mutta Ukka arvelee niinkinpäin, ettei se ittiään ihan vappaaehtosesti anna kinteriin nostaa. Eikä kuivalihahäkkiin. Eikäpä sillä äkkinäisen kannatte ratsastuskokkeiluakaan tehhä. Poro on nimittäin tavallisen vikuri ja riski elikko, jos sitä eppäilyttäviin hommiin koitetaan vängätä.

Täplä tosin on taamottu poro, josta sen kesy luonnekkin lienee peräsin. Moni sannoo, että kesympää porotusta on harvon näkösillä, josko koskaan.

Loppupelilöissä selevis, ettei Mummelin hakokasa ollu Täplän satulaks eikä syötäväks tarkotettu, vaan porraspieleen yökyöpelivaloiks, jos vaikka Joulupukki poikkiaa talosa Korvatunturille palatessa.

Tukikohasta Tapaninajeluva suunnittelemisiin tähä.

Joulu ei joululta tunnu, jos ei...

- Jos ei ole lumi maassa, sanoi Anoppi, joka on lähelle sata joulua katsonut. Naruskalle kun matkustaa, niin lunta löytyy satavarmasti.

- Jos ei saa Joulupukilta kosketusnäyttöpuhelinta, jota on toivonut nimpaljon, että riittää. Näin tuumi Hallahelinä, jonka toiveet tietenkin toteutuivat. Ja Joulu tuntuu nyt siltä, miltä pitääkin. Pikkusormet kosketusnäytöllä vipottaa.

- Jos ei kerran vuodessa saa aitoa lanttulaatikkoa kaikilla jouluruokailuilla viikon ajan, niin eipä tiedä joulua eläneensä. Näin uhosi Mummeli. Ja uskottava on, niin vakuuttavasti lausunto sieltä tuli.

- Jos kunnollinen etuottiressi Joulun ihan alla puuttuu, niin ei Joulukaan joululta voi tuntua. Nämä sattuvat sanat lausui vävypoika Sami, joka vakuudeksi kertoi pakanneensa pikkuautoonsa Keminmaalta kattoa myöten lahjaroinaa ainakin sata kiloa pesueen lisäksi. Paluumatkalle on tiedossa lahjapainoa noin kolmisensataa kiloa. Sekin varovaisen arvion mukaan.

- Jos riisipuuro ja sekametelisoppa lautasella ei aattona kuule Joulurauhan julistusta ja kuule ja näe Porilaisten marssin soittajan pamauttelevan metrin halkaisijaltaan olevia vaskipeltilevyjä vastakkain oikialla kohtaa, niin ei joulua ole, eikä tule. Tämän sanoi Kasperi, eikä ole äänenpainonsa perusteella syytä epäillä, etteikö asia sanotulla tapaa olisi.

- Jos ei suku ole läjässä, niin ei Joulu ole Joulu. Sitä mieltä oli ja on tytär Kati, joka läjässäolemisella ei tarkoita kuin sitä, että kaikki lähimmät perheenjäsenet ovat koossa yksien seinien sisällä. Siitä se oikea Joulu syntyy.

- Jos ei evväänä ole isän luomupalavilihhaa ja hernetuuvinkia pikkuripausta lautasella, niin huono on semmoinen Joulu, oikeen huono, huono, huono. Nyt on taas hyvä Joulu, kun sai lihhaa ja tuuvinkia, niinko pitikin, sanaili Venla. Eikä Venla ruukaa valehella.

- Jos ei tule kahta autorattaa, kun kahteen paikkaan on jätetty Joulupukille kirjeet, joilla asia on esitetty ja seleväksi tehty. Ja Joulu tuli, kun Naruskan Joulupukki kanteli molemmissa kainaloissa heleskutinmoiset lootat uutta ja retroautorattaa, loihe lausumaan pitkän miettimisen jäläkiin Loimu, viisvee.

- Jos ei sekakuorossa saa laulaa Joulupukille tuliaisiks ja lähtiäisiks Tip Tap Tip Tap, Tipetipetiptap, niin Ukalle ei Joulua tule. Taas tuli. Pukki ja laulua sekakuorossa.

Tätä on Joulu, kun sitä syönnin päälle kaikilta pitkän päivällispöyvän ääressä kertomaan kehoteltiin.

Tukikohasta kaikille Hyvää ja Rauhallista Joulua toivotellen tähän.

Tontut jouluilon viennissä...

Naruskan tonttutorviset Hallahelinä ja Venla veivät Ukan kanssa jouluntoivotukset puukkomestari Vasaralle Varpuseljän perimmäiseen torppaan.

Aattoehtoon joulupöytäänsä puukkomestari kattaa Naruskan tonttujen viemää imellettyä puikulamuusia, kylmäsavulohta, palvikinkkua ja kotitekoiset rosollit. Ruokasnapsiksi tietty Suomiviinaa.

Hallahelinätonttua Vasara ei ollut tuntea, kun viimeksi Sirniön seppätelskeissä heidän tavatessaan tonttutyttö oli puolisen metriä lyhyempi.

Joulumielelle jäivät kaikki. Jouluntoivotukset jäävät ihan varmasti mieliin puolin ja toisin...

Tukikohasta Joulurauhan julistamista oottelemisiin tähän.