Ysikymppiset lähestyy. (2081)

Anoppi täyttellee puolenkuummaisa maaliskuuta komijat 90 vuotta. Matkustamma tulevaks viikollopuks tekopitäjä Petäjäveelle synttärijä juhulistammaan.

Kymmenkunta kilova on Ukka kylymäsavustanu kirjolohta juhulaa varten. Eipä ole tievosa, minkälaine hiukokalan tarve mahtaa kysseesä olla, mutta ensmääsenä ei kala pöyvästä lopu.

Linko-Jarkko on seleviämäsä Parriisista kotiperile Naruskale ja on luvannu ottaa talakkarin vaativampestin hoijellakseen. Rihlan hoitellee Tarja naapurista.

Tukikohasta Lovviisalaisten kotijolähtövä huomisa-aamuna valamistelemissiin tähä.

Tuli yli metri lunta ja lapintiaiset. (2080)

Ei ole näkyny koko talavena lapintijjaisia. Mutta metrillumen myötätä pari kappaletta näitä ruskeensävyisiä kauniita lintuja asettu ruokintapaikan herkkuja löytään.

Lovviisan koulukkaat vietiin tälleaamuva Sorsajokivarteen. Lumi ei kairasta lopu. Täytyy toivoo, ettei hiihtovoimat sielä lopaha. Onnimittäin muutamakin kelekkaporukka ja hihtovajeltaja poistunu kairasta, kun ei ahkiot ja kelekat kule.

Tukikohasta lumemmittausharjavvarteen lissää toistametrillukuja mittomissiin tähä.

Linko-Jarkkova kohta ikävä. (2079)

Justiinko eilisäehtoola alon Mummelile puhhuun, että ompas hyvä homma, että meillon pihalinkoushommelit hanskassa. Samala telepatijaminnuutila tuli ikävä wotsappiviesti Linko-Jarkolta. Ei ikävä hänenkannaltaan, kullaitto kuvan olimpaikastaan. Eihvelitornijjuurelta.

Turha on täälä Tukikohasa muuta tehhäkkuin ootela rauhasa, että raktorimies kottiutuu. Aamusela piti ajjaa hiukka polttopuuta kellarile ja samala mittova hiukan, paljonko sitä lunta oikeen on tullu. Ja on sitä tullu, eikä meinannu. Lingottavvaa olis paritkymmenetsentit ja rapijat pääle.

Parile kelekkahemmole riittää rypylunta ihavvarmasti. Poijjaat jo päättit, ettei he lähe Karhutunturija kauvemmaks ees kokkeileen, eli unhoittaavat Sorsansuunnat. Järkipäätös.

Ukan lumimittari osottaa seittemästä kohasta mitattuna tällähetkelä yheksänkytäviissenttijä. Ja lissää tullee. Ja varmana on pakkaslunta ja pehemosta vanahan mannaryynilumempääle. Kolala työntelin sevverran polokuva takapihala, että pääs halakokärrylä hurjastelleen. Kola meni tasan mittasa tuiskulumesa. Eli ei mithän mahollisuuksija kollaila pihoja puhtaaks. Ainakaa Ukka Matimpoijjala.

Tukikohasta Jarkole hyvijä lentokelejä toivomissiin tähä.

Vielä on talavee jäljellä... (2078)

Yöpakkaset hilippoo parijakymppijä ja päivälämpöset puolestakymmenestä kymmeneen piiruun. Mummeli käväs kokkeilemasa metrimmittasija levveitä suksija Kuutsikönkäärrannasa. Sielä koski pysähty valokuvvaan ja livekuvvaa tarttu kamerale samontein.

Hanki kestää justjajust nuila levveilä suksila, jokka lähinnä kantaa samavverran kuin lumikengätki. Niija hiihtotykkääjile tievoksi semmonenki asija, että hihtolatu on aukastu Naruskan kylämpintaan. Neuvotaan.

Tukikohasta kevväämmäkskääntymistä oottelemissiin tähä.

Vanahaan talloon retrokalustetta. (2077)

Tukikohan alakuperräänen rakennusvuoshan on 1952. Tämä perinteikäs talo on osattu peruskorjata helevetihhyvin vuosina 1981-82. Peruskorjauksesa on uusittu lähele kaikki olleellinen, mitä tämmösessä talosa ovvoitu uusija.

Sillon on vesipuolela vaihettu kaikkiilluokkahuoneissiin käsijenpesualtaat. Yhesä huoneesa tuola meitin peräluokasa sattu täsä jokuviikko sitte Ukka Matinpoijjale vahinko. Putos semmosen vanahammallisen peilin hyllystä joku helekutin vaasi. Se meni palsiks altaarreunaan ja allas tietenkijjoutu luovuttaan kappaleen ittestään. Eli se meni sököks.

Onneks Mummelin mielestä ainaki löyty retromalline allas Kasperin nykysestä asemapaikasta. Sieloli pesuhuoneesa allas, jonka väri ei kaikkija sielä miellyttänny. Nimpä sen vaihtoaika kuttuli, nin Mummu varas vanahan vaaleenpunasen ittellesä. Ja kelepaa se mullekki.

Asentelin sempaikalleen tännään. Vesiliitännät uuteehhannaan jäi vielä hiukka vaiheeseen, kunei vesijohtokaupasta ostetut liitospalikat ollukkaan ihansammaa millikokua, mitä olis pitänny. Mutta homma jatkuu ja valamistuu, kuhan käyvään seuraavankerran maalikylisä.

Nyton vaaleempunasta nimpaljon, että riittää. Ja seinät on samalaseinustala vihireetä, eli värijä löytyy. Jovain siinä kelepaa käsijä peseskellä...

Tukikohasta vaaleenpunasta pantterija oottelemissiin tähä.

Tais tulla talaven pakkasenkat Tukikohasa. (2076)

Eipä taija tarkistelemati kauvas oikeesta mennä, jossanon talaven pakkasennätyksen syntynneen Tukikohasa tälle aamuva. Mittarit hilippo alimmillasa -34,6 ja Ilimatieteellaitoksen Naruskan asemala -37,2. Turha vissiin ees mainita, että vaihteeks Suomen kylymin paikka tänäaamuna...

Aurinko paistellee ja  aikas vilikkaasti lauhtummaan päin on, kunnyt puolkymmenemmaisa on jo lähes kymmenen astetta tullu lämpösempään suuntaan.

Täsäkun tarkemmin kalenterija muistelemmaan alako, nin Ukka jo märkijen purujen sejasta kaiveli esile jottain tuttuva kolomaskolomattapäivästä. Sehän on Loimun ja Ukan nimipäivä Kaukonpäivänä, ninko vuossitten sovimma Loimun kans.

Onneva vaan Loimule hihtolomalla sieläjossain ja isot onnittelut myös Ukale ittele. Kiitosta vaan.

Tukikohasta pökkövä pessään lissäilemissiin tähä.

Revontulet helemikuun lopettajaisissa. (2075)

Mummeli räpsi työreissullaan eilisä ehtoola muutaman revontulikuvan. Komijaa oli, mutta kiire kunon iltavuorosta kotijo ja saunommaan, nin eipä siinä jouva jalustoja kameralle allelaitteleen.

Olis ollu hieno yö varmaanki kuvvaila vaikka enempiki, mutta met vaan vanahat illala myöhemmin akkunasta kattelimma...

Alimmainen kuva on Saijalta. Loimuva piisaa...

Tukikohasta seuraavaa selekeetä oottelemissiin tähä.

Kahta evvaiha. (2074)

Kattelin tuosa aamusela Tukikohan pihamaala, että miksköhön linkomies on jättänny puolennelijön alan linkoomatta makkuuhuoneen akkunan alta. Tarkemmin kummenin kattomaan, nin siinä lumesa auraamattomasa paikasa oli semmone pikkukohhouma, jonka Linko-Jarkko oli kohtelijaasti kiertänny.

Koppasin kohhouman siitä kätteeni. Noh, sehän oli ja on Ukka Matinpojan musta baskeri, jokon kiertänny jonkuvverran maalimaaki Ukan tyhymämpään suojana.

Emmeinannu ensimmuistaa, mitä se tuola maassa tekkee, mutta sittemmuistin, että ramusin auton takalokasuojan takana maastakäsin muutamaa muovipalikkaa, joka ei kestänny jäittempotkimista, vaan putos kiinnityksistäsä ales. Lakki ei siinä kiinnityssouvisa meinanu päässä pysytelä, nilllaitoin sen potkurinkorvakkeseen roikkuun. Ja siihen se tieten sittejjäi. Ja tuuli puotti maahan ja lumi sen siihen peitti.

Ennenkö nostin semmaasta ja putsailin, nin siitei liijon raktorinhyttiin voinu näkyvä kuppikkunen kohhouma, kun siinoli muutamasentti lunta päälä.

Kahta evvaiha. Toinen on varmasti Linkomies. Siinolis huopahatule lähtö valennu ninko isännävviirile, josolis lingottu.

Tukikohasta nimikkolakista paremmihhuoltapitelemissiin tähä.