Joulupuu on rakennettu.

Eipä ole tullut ajatelleeks, ettei sen välttämättä tarvitte kuusi sen joulupuun olla. Se taitaa olla vaan tavaks tullu niilä aluveila Suomesa, misä kuusi kasoo. Kaamasensuunnilla joulupuu on kuulema aina ollu petäjä. Ja nin se saa luvan olla Tapijonkyläsäkin.

Mummeli on mäntyyn jo ihallääpällää, kun kuusipuu aiheuttellee sille allerkista rejaktijoo. Tämei tuoksu millekkää, eikä aiheuttele kelleen mittäämmuutako ilova. Ja pakko myöntää Ukanki, että hyvin se paikkasa täyttää. Ensmäänen joulupuu.

Ja mettätallousinkenjööri kuppääsee valakkaamaan, nimmittään raaskuva ei tieten tuvannurkkaan kelepuutetakkaa, Kattokaa keinokuusijen omistajat ja närevanit vaikka itte...Ja sitäpaitti harvennushakkupuullarvaa alakaa kohta olleen mettät täynä, kukkiinalaiset laittaa sen pijosellutehtaas Kemijärvele pystöön. Tai jos.

Ja aamusela sai herräilä oikijaan sijankinkun tuoksuun. Jovain oli kunkku antautunnu pirtin leivinuunisa leppeesä lämmösä, josa se sai kypsyvä läpiyön. Eikäpä sitä malttannu aamupalala jättää testaamata leivämpäälä, että suolat on kohillaan. Ja on kans...

Eikhänse siitä jouluaatto illaks taivu. Jottaivvielä uupuu, mutta eikhäne ehtoosemmennesä asijat valakene, kuhan viimeset jouluvviettäjät tänhään Kemimmaalta tänne laskeutuva.

Tapijonkylän Tukikohasta tähä.

Ihminen on sitä mitä hän syö...

Vaihtelu virkistää sano kissa, kun akalla pöytää pyyhki. Vaihtelu virkistää jouluevväissäkin. Ja niimpä Ukka ja Mummeli ovakkin pikkuhilijaa muuttumasa vissiin poroiksi.

Miniä kun on Kaamasesta, nin tietenkin joulupöyvän yks kunkku on härjän perästä irrotettu pyörijä komija paisti, joka kypsy viimoyönä miedosa uunillämmösä. Jovain oli Tapijonkyläsä mukava herätys jouluseen tuoksuun.

Ja ennenko tuosa huomisseen mennesä paistethan vielä sijajjalakaakin, nin siihen asti pärjäämmä melekosen ja ihankivvarmasti porohärjänpaistila...

Jos joku eppäilee, että ei lämpööset porompaistiviipalleet tuorheen kursulaiserrieskampäälä maistu aamupalaks, nin pittää kokheila ja sittevvasta arvioija.

Tapijonkylän Joulutukikohasta suraavija paistoksija oottelemissiin tähä.

Lapsuus pyrkii mieleen.

Talvipäivänseisauspäivä alkaa oleen pulukassa. Pöllömminkin sen kait vois vietellä kuin paketeeraamalla lapsosille ketterille ja hiukka iäkkäämmillekkin immeisille avattavvaa jouluaatoks. Jos pukki tullee. Saattaa se tullakki...

Entiaikaan Isä-Matti ja Äite-Pirkko kuppitelivät tekopitäjäsä Petäjäveellä pikkusta kyläkauppaa, nin met nelejä vellosta olimma kaupasa apupoikina monesa hommasa. Olen joskus saattannu kertovakkin, että ukko oli hyvä teettään pikkupassinkija ja isompaakin. Hyvimmuistan, että tykkäsin paketoija ihimisten ostamija erilaisija joululahajoja lasitiskin päälä putiikin lyhyttavarapääsä. Saattaase taito olla hiukka ruostunnu, mutta on nuisa aukirrevittävvää riittämmiin.

 Tukikohasaki on sopivaa pöytää paketoinnile. Ja tuo meijän Mummeli on aika ahkerana ollu Käejjäläkiesä kanssa. Aina sillon herheiläollesa jokku neulimet viuhumasa. Ja pannulappuja son tehenyvvarmaan satakunta.

Huomenisa siirtyilemmä ninko puhetta on tainnu olla, Rovaniemen Tapijonkyllään. Taitaa olla sarjassaan ensmääsijä jouluja, jollon itte ollaan vähempi laittopuolela ainakaattäälä Lapisa asuisa.

Jovain sinne on mukava mennä lastejja lastellasten ja lähisuvun kansa jouluva viettään.

Tukikohta toivotellee kaikile täsä vaiheesa Rauhallista Jouluva. Saattaapa tuota jonkuppäivityksen tekasta tuolta maalimalta, kuppitäs vielä tekopitäjässäki ehtijä anoppija morjenstaan ennevvuojenvaihetta. Talakkarit hoitellee talova ja Rihilaa.

Tukikohasta vielä viimesijä pakkailemissiin tähä.

Joulusiivous.

Joululahjan voi antaa niinkin, että menee siivoamaan yksikätisen halvauspotilaan huushollin jouluiseen kuntoon. Ja kaveria voi käyttää muutamaa päivää ennen joulusaunassa, kun siihen ei ihan joulun hoohetkellä mahdollisuutta ole.

Pikku järjestelyllä parin-kolmen tunnin sessiolla saa molemmat pikkuhommat hoidetuksi. Sen kolmetuntisen voi jättää oman huushollin hommista tekemättä tai tehdä hiukan pidemmän päivän.

Mummeli taikoi Kotalankylän koululla asuvan toipilas puukkomestari Vasaran asentopaikan joulukuntoon sillä aikaa, kun Ukka käytti potilasta herrain kirkonkylässä saunassa. Siellä kunnollinen pesu ammatti-ihmisen tekemänä, kauppareissu pariin kauppaan ja kymmenen joulukorttia postiin, niin yksinäisen joulunvietolla ovat puitteet niin hyvin kohdillaan kuin olla voivat.

Uunilämpimiä joulutorttuja, pepparkakkor ja kevyitä Leijonaryyppyjä jos ei tämän päälle kelpaa maistella, niin sitten ei mitään.

Hiukan kun koukkaamma perjantaina Rovaniemen hulinaan vielä Arton asentopaikan kautta ja jätämmä sinne imellettyä puikulalooraa ja muuta evästä, niin tulkoon joulu taloon.

Tukikohasta joulumielellä tähän.

Sisämaalaisen saaristolaisleipäohje.

Saaristolaisleipä Mummun tapaan 

5-6 leipää varten:

2 l piimää laktoositonta ja rasvatonta

6 dl siirappia

3 palaa hiivaa

6 dl kaljamaltaita

6 dl vehnän leseitä

6 dl ruisjauhoja

2 rkl suolaa

20 dl vehnäjauhoja

voiteluun siirappivettä

1.     Lämmitä piimä käden lämpöiseksi ja lisää siihen siirappi ja hiiva.

2.     Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään, mutta vain puolet vehnäjauhoista.

3.     Lisää neste kuiviin aineisiin ja viimeiseksi loput vehnäjauhot.

4.     Voitele 5-6 leipävuokaa.

5.     Laita taikinaa noin puolet vuokien korkeudesta.

6.     Anna nousta noin 1 tunti.

7.     Paista alatasolla 175 asteessa noin 45min-1 tunti

8.     Voitele siirappivedellä ja jatka paistamista vielä ½ tuntia.

9.     Jäähdytä ja maistele vasta 2 päivän päästä.

10.  Säilyy viileässä tai sitten ei.

Nämä kuvien leivät säilyvät siihen asti, kun ne siirretään Tapionkylän joulupöytään. Sitten alkaa taattu menekki. Säilyvyys on siten nollaluokkaa.

Tukikohasta vesi kielellä odottelemisiin tähän.

Vielä päivä lyhenee.

Talavipäivänseisaus koputtellee jo ovella. Kolome yötä ja silleen, nin taas alakaa meno kohti valojjuhulija. Hithaasti, mutta varmasti.

Sinne asti menemmä pihavaloila. Ja tieten näijjoulun alla pittää olla valot joulukuusisa, joiton ulos valjastettuna nelejä kipaletta.

Tukikohasta pimiästä nauttimissiin tähä.

Punakuonot verryttellee...

Alakaa olleen likellä net aijjat, jollon täältä Lapimperiltä matkustellee muutama punatakkiukkeli kaikkeemmaalimaan lahajaa jakelemmaan. Petterit täälä koittaa saaha paikkaa pulukan etteen, eli net reenailee tiempäälä nin, että tiera lentää peräsäajavijen tuulilasile. Ja papanaakippukkaa.

Tukikohasta joulupukkiin taas uskomissiin tähä.

Muutama joululahjavinkki...

Ukka kirjoottelee muuallekki sillon ja varsinki tällön. Hakkablogi on yks paikka. Enimmäkseen sielä puhutaan liikenteestä ja renkaista. Viimesimmäsä jutusa TUOSTA likkasemalla saap, josei muuta nin autoilujoululahajavihjeet viimetippaan.

Tukikohasta Kallelan joulukuntoonlaittoreissulle kirmaamissiin tähä.