Talaven tulova ei voi estää.

Ukkapa pyörähti mutkin Kauhavalla. Sielähän ei rauta ruostu. Eikä ollu ruostunnu, vaikkoli ollu kakskytä vuotta varastosa. Lämpösesä, onneks.

Nyton mustasa telikärrysä parikolomesattaa kilova kuumavesivarraajata oottelemasa pellepelottomija ja samala muutamaa riskijä kantomiestä, jotka siirtellee ostoksen pannuhuoneempuolelle. Alakertaan puoltoista kerrosta maanpinnasta alemmaks. Hissijä ei ole, eikä tule. Ja rappuset kiertää, eikä tillaa liikaa ole. Mutta sopija pitäs, jos mittanauhaavvoi uskova.

Kaheksajjapuolsattaa litraa olis tarkotus saaha Tukikohtalämmityslaitteisii lissää varraajatillaa, kussiitä on täsä torpasa hiukka uupelo. Tuoston kauhavalaisesta pöntöstä hyvä alakaa lissäämään, kuse ei tähämmennesä ole koskaa ollu käytösä. Kakskytävuotijas tehasuus. Hyvä pikaostos, antaskha vaikka Mummule joululahajaks...

Meinas tuola Salamivaarasa Ukan ajoneuvoyhistelmälä olla jarrutuksesa matkaa hiukka nahtisti, kummuutama poro päätti konkoila maantiele muutamasa mutkapaikasa. Talavirenkaita on autosa pijetty alla jo jonku aikaa, mutta niistei meinannu apuva löytyvä. Nippanappa pysähty ennekö taas olis pelti ryttääntynny.

Talavi eikun lissäänty kotioppäin ajelesa. Naruskala ollunta toistasenttijä. Pakkaantuu tiele sevvera, että takkuuliposata on täälä, eikä suvikummilla mittään asijaa maantiele. Saa nähä, kauvanko pyssyy.

Tuhavviissattaa kilometrijä tuli parisa päiväsä ajettuva. Väliyönseutuna sai pysähtyvä vilikasseen tyärtä ja semperhettä paavolantijan puolesa. Niillon kans remonttija menneillääjja huusholli hiukka vaiheesa. Kylläse siitä.

Tukikohasta vippasija miettimissiin tähä.

Sinitiaiset lisääntymään päin ruokintapaikoilla.

Sinitiainen ei niin kovin yleinen lintu ole Tukikohan linnunruokintapaikoilla. Ruokinta on täyttä häkää meneillään molemmin puolin taloa ja sivupisteessä vielä kolmannessakin paikassa Rihlan häkin suunnalla.

Takapihan puoleisella rasvapallojen kehällä oli enimmillään tänä aamuna neljä sinitiaista samalla kertaa. Aiempina päivinä ei ole kerralla näkösillä käynyt yhtä enempää.

Sinitiaiset eivät näyttäisi keskenään juurikaan riitelevän eväistä, mutta talitiaisten kanssa niillä on jatkuvaa pullistelua puolin ja toisin. Aika kummallista. Luulisi talitinttien yrittävän iskeä itselleen värikästä vakioseuraa, kun sitä näkösällä nyt on. Ovat ne sinitintit sen verran hyvän näköisiä tipejä...

Köökin akkunan läpi Ukan kännykällä otettu kuva ei kilpaile vuoden luontokuvatittelistä, mutta paremman puutteessa saatte nyt tyytyä siihen. Humalalla ei ole vaikutusta kuvan laatuun, vaikka sitä värinsä jo ruskeaksi muuttuneena takapihan heinäseipäiden ympärillä runsaasti kesän jäljiltä onkin.

Tukikohasta linturokintaa muillekin suosittelemisiin tähän.

Tusina täynnä karhunkaatoja Sallassa.

Jos tuota oikein osasin kartasta karhu kerrallaan laskea Sallan alueella kannanhoidollisessa pyynnissä ammuttujen karhujen lukumäärän, niin se on tällä hetkellä luvussa kaksitoista. Kahdeksan naaraskarhua ja neljä urosta.

Pohjois-Sallan alueella, eli Naruska-Tuntsa suunnalla näistä puolet, eli kuusi kappaletta. Loput Etelä-Sallassa ja Sallan länsiosassa.

Arvelisin luvun olevaan reiluun kolmeenkymmeneen vuoteen suurin määrä kaadettuja karhuja. Ja edellinen ennätys yksitoista on tehty aikana, jolloin karhuja metsästettiin kevättä syksyä.

Itäisen poronhoitoalueen kokonaiskiintiöstä oli eilisen radiouutisen perusteella kaatamatta enää neljä karhua, joten kiintiö ehtinee täyttymään ennen karhun pyyntiajan loppua. Meneillään oleva hirvenpyynti tunnetusti lisää karhukaatojen määrää. Ja onhan kairassa tokka metsästäjiä pelkästään karhusaalis tähtäimessään. Kelitkin ovat vielä otolliset lämpimien kelien suhteen, kun kaikki karhut eivät vielä ole talviteloille panneet. Toisaalta ei ole lunta jälkien etsinnässä metsämiehiä helpottamassa.

Tukikohassakin on ollut yöpymässä karhunpyytäjiä. Heistä yksi oli jo aikaisemmin kaatanut Sallasta yhden karhun tälle syksyä. Toinen reissu ei tulosta tuonut, mutta mielenkiintoisen yksityiskohdan kertoi tämä länsilappilainen metsästäjä. Oli nimittäin ollut sen verran monimutkainen ja aikaa vievä ja kuluja aiheuttanut toimenpide leimauttaa karhun lihat myyntikelpoisiksi. Tämä metsästäjä oli seuraavan karhun saaliskäsittelystä mielessään päättänyt niin, että ottaa saaliistaan talteen vain karhun pään, ja muut osat saavat jäädä metsän haaskaeläinten huoleksi. Jämäkkää tekstiä karhubyrokratiaa kohtaan...

Tukikohasta hiljaisempaa eloa näille päiviä viettämisiin tähän.

Nyt löyty karpalot!

Kauvan hajetti, mutta löyty net katheisa olleet karpalot. Postista. Muutama parikytä vuotta täällä hillasa kulukennu turumpuolen porukka yllätti postipaketila, joka pelasti Tukikohan talaven siltä kohtaa.

Että tämmönen tappaus tälläkertaa. Issoimmat melekeen omenankokosija.

Tukikohasta kumartain ja kiittäin tähä.

Hilijaa ja kovvaa virtaa Naruskajoki.

Käväsin öölön kääntelemäsä Kallelasa weppikamerata. Ei niistä tietokonehärpäkkeistä pääse tavan immeinen selevyyteen. Laittelin Lokitekin kameran perrään yhen viijen metrin pätkän uspikaapelija lissää, nin kamerakuva meni mustaks. Ja ei palannu takasin, vaikka vaihtelin sitä viijemmetrin pätkää kaapeliväliköstä toiseen. Pois piti ottaajja palata aikasempaan kytkentään.

En saanu kamerata vieläkään mieluisimpaan paikkaavvaan jouvuin laittaan kuvakulumat eelleen tilapäisesti muutamaan puurrunkoon kiinne eri paikkaan, mihimmeinottelin.

Tuommonen se kuvakuluma on nyt, ninko tuosa allalla näättä. Nysse kamera kuvvaaa taas meleko tarkkaan ittää kohti, mutta jos piuha riittelis, nin kääntäsin vielä pohojosta kohti nin, että näkys tuo Syväskönkään kuohuvesi kokomatkaltaan. Tuosommuuten helevetihhyvä harripaikka tuosa kuvasa keskelä.

Ommulla vielä yks konsti kokkeilemata. Jossais semmosen iipeekameran sinne rantaavvejettyvä, nin sitte saattas olla harossit kuvakulumat. Siinon semmone ropleemi, että sinne pittää vettää virtasta roikala. Tämä nykynen ei tarttekko uspivirtasta.

Kerkijää tuota vielä, sielähän se joki virtaa meleko varmasti vielä huomennaki. Ja vissiin ylihuomennaki. Ja kait maalimantappiin.

Tuota kuvvaa pääsee tuoreena kattomaan meijän nettisivuloilta TUOSTA LIKKAAMALA.

Tukikohasta maisemata vaihtelmissiin tähä.

Isoa lihaa nousee kumipyörille.

Hirvenpyynti kuulostaa onnistuvan Naruskan perukoilla sujuvasti. Sallan Yhteismetsän alueella hirviä pyytelevät porukat ovat saaneet hirvensä hyvällä vauhdilla. Muutamat ennakkoon Tukikohtaan varatut majoituksetkin ovat jääneet käyttelemättä, kun hirvet on onnistuttu kellistämään hetikohta.

Kallelan tämän hetken asukkailla on luvat neljälle aikuiselle hirvelle, joista yksi on toistaiseksi kaadettu. Ja sitä komiampi sarvipää onkin kärryyn nostettuna ja odottelemassa siirtymistä pyytömiesten kotiseuduille pakastettavaksi.

Ukka sattui sopivaan aikaan remontteeraamaan Kallelan ulko-oven lukkoa ja suuntailemaan nettisivuille kuvaavaa kameraa uuteen kuvauspaikkaan. Saipahan tuota samalla kuvan komeasta hirvisaaliista...

Kuutisen viikkoa on Tukikohta yhtäsoittoa majoittanut leirikoululaisia, vaeltelijoita, kalamiehiä ja metsämiehiä. Nyt on tulossa poikkeuksellinen yönseutu, kun talossa ei vakituisten asukkaidden lisäksi tällä hetkellä ole ketään muita.

Tukikohasta uusia yövieraita oottelemisiin tähän. Ehtiihän tuota vielä joku kulkija...

Paatti nurin.

Syssyn merkit on selekeet. Talavele lähetään venhot turvallaan, nin tällekkin vuojele. Kallelan rannasa käänty tännään, eli venneilyt on venneilty.

Tukikohasta tulevaa kevättuluvaa rauhallisimmielin oottelemissiin tähä.

Isoja nummeroita.

Puoltamiljoonaa tavotellaan seuraavaks Ukan plokisa. Kiittäs ja kumartasko neljäsattaatuhatta kertaa vai sanosko vaan kerran täääännkss, ninko Elmo. Son kuitenkin täynnä ja son paljo. Soon tänks.

Kaikkee nykyvään lasketaan. Ja heleposti. Tai heleposti ja heleposti, vaatii se tieten jonkullaisen nykysen härpäkkeen, joka hoitaa hommat.

Toivappoijjaat, Kimmo ja Kasperi eilissäehtoola myöhään komijan linnun takapihan orteen. Soli Kasperilta vaatinnu satakuuskytätuhatta askelta ja kävelykilometrijä viikosa sata. Eikä Kimmolta yhtäävvähempää. Mutta sitte oli metto erehtynny lentään poikain ampumahollille. Ja kaks haulikkoo oli pamahtannu ja metto pysähty viimesen kerran.

Kasperin anoppi Kaamasesa oli kuvannähtyvään tojennu, että nyton vävypoijjalla hymy kohillaajja vauhti päälä, kunei lakkikaa ole pysyny pääsä. Voi sitä lakkija tuommosen kunnijaks päästäämpois käyttääkki...

Sotkamosa ainaki yhesä pöyväsä syyvään tällejjouluva joulumetto. Ja iso.

Tukikohasta puoleemmiljoonaan tähtäilemissiin tähä.