Pokkaalit rivisä oottamasa.

Savommuaan koiraihmisten järjestämijen haukkukokkeijen toinen päivä on kairasa menneillään. Ykstoista rekkua siellä koittaa pisteitä tuomarin valavonnassa haukkua ja hakija. Jos eilisistä tuloksista selevää sain, nin voittajakoiran pisteet oli kaheksankytäseittemän. Kovat kuulema pisteet, joista Ukka voi heti tunnustaa tietäväsä eimittään.

Kommeita pystijä kuiten javossa, ninko kuvasta näjette.

Siinä sivusa Mettoyhtymä koittaa kerätä Ukan ulukorakennuksen orteen sevverran riistalihhaa lintuin muovosa, että yks lintupata saatais nousuviikola pistelä uunisa kypsäks ja makkoisiin suihi ruokaryyppyjen kera. Pari koppelova on sanosko ihahhyvä alaku...

Tukikohasta lintupattaan ainetta oottelemissii tähä.

Onnellisen miehen huoneentaulu.

Kameran napsauttaja kun on sopivasti paikalla, niin kameralle tarttuu hieno hetki. Raisa näppäsi kuvan ottohetkellä muutaman päivän ikäisestä Aarnista ja hänen isästään Kallesta otoksen. Kuvan nähtyään Kati näki siinä taulun ainekset, eikä näkemys kaukana oikeasta tietenkään olekaan, kun on nähnyt sekä pienen kuvan että Kallen syntymäpäivälahjaksi saaman suurennoksen. Mustavalkoinen tekee kuvasta vielä arvokkaamman näköisen.

Saatetaan näitä muuallakin valmistaa, mutta tämä lahjakuva on teetetty Gigantissa. Hymyilevä lahjansaaja on kuvattu Tukikohan keittiössä eilen ehtoolla varsinaisena synttäripäivänä lahjapaketin avaamisen jälkeen.

Huoneentauluksi olohuoneen tai makuuhuoneen seinälle kelpaisi vastaava varmaankin kenelle vain.

Tukikohasta vielä onnea Kasperille ja koko hänen perheelleen toivottelemisiin tähän.

Vai ei muka ole mettoja...

Mukavia yhteensattumija Tukikohasa. Täällon kerrääntymäsä linnunhaukkukokkeeseen pari tusinata kilipailijoita koirinneen ja tuomareita tieten kans. Niija sammaan aikaan talloon tullee se "Mettoyhtymä", ninko asijan harrastajat jo tietää ja muistaa.

Oli tuosa illansuusa porukkata Tukikohan pihamaala muutamaki äijä. Ukan oma kotiukkometto tepisi postilaatikolla, ninko sillä muutamana ehtoona tapanaa on ollu. Siittä se pelemahti lopulta siivilleen, muttei lentänny kun Rihlan häkin taakse Ukan perämettään. Siihen se jäi tölläämään maaliman menova ja koirain paljoutta.

Kuvvaa ei kukkaan kerinny näppäämään, mutta tositarina, ninko vesi.

Huomena aamusta ja pyhänä toistamisseen lähtee porukkata kahelletoista arvotulle kilipailualuveelle koirijaan haukuttaan. Paikat on pitkin Naruskata ja Tuntsaa, taitaa kauvimmaiset olla Värrijön perillä ja Saijallaki.

Met täsä Mummun kanssa ruokahuollellaan koko porukkaa, kun kaikki on aamupuuro- ja ehtooeväshuollosa. Ja jäläkiruuvaks tieten saunomista ja raportointija päivän telskeistä.

Niija Aarni-poika tullee ylimmäiseks valavojaks Tukikohtaan. Isäsä viettää kolokytävuotisjuhulijaan tännään, nin pittää olla koko uus pesue tieten paikala.

Tukikohasta pikkuhulinaviikolloppuun valamistautumissiin tähä.

Tukikohta hirvenjalostustehtaana.

Ei mikään iso jalostamo, mutta pystyi muutamassa tunnissa käsittelemään Kasperin hirviporukan osuushirven puolikkaan luuttomaksi leikatut lihat pakastuskuntoon.

Alkavat luonnonantimet olemaan pikkuhiljaa valmiina talvelle lähtöön. Marjat, omenat, mehut ja lihat ynnä muut, joten eikun kohti talvipakkasia levollisin mielin.

Mummelin monitoimikone toimitti ensimmäistä kertaa lihamyllyn virkaa. Kone kyljelleen ja palikat paikalleen. Jauhelihaa syntyi kymmenkunta kiloa, joten monta murekkeenpohjaa ja muuta syntyy, kun tästä ruuaksi aletaan laittelemaan. Ruotsalainen taikinakone saa Ukalta täydet pojot.

Arvokkaammat ruhonosat pussitettiin asianmukaisin lappumerkinnöin sopiviksi vakuumikoneen kautta pakastumaan kylmäketjun katkeamatta.

Tukikohasta koiranhaukuntaan viikonlopulla valmistautumisiin tähän.

Tarkkakätinen poika-issääsä tieten tullu.

Ensviikola kokkoontuu hurlumheimettämiesten "Mettoyhtymä" taas vuosittaiseks perinneviikoks Tukikohtaan. Kasperi kuuluu vakikalustoon. Ja tieten hälle tullee Aarni metästysoppiin, ninko kuuluuki. Ja Rouva Santala tieten kans, Aarnin evväät tullee siinä kätevästi mukana.

Kasperi kerto olleesa kohistelemasa kivväärijään Rovaniemelä. Jos kuvvaan voi luottaa, ninko varmaankivvoi, nin kivvääri on kohillaan ja hiukkasen on tuommoseen kassaan pitäny osata saaltaviijeltäkympiltä ampuvakkin.

Kuus osumata kuulemma kuvasa. Ei paha...

Tukikohasta mettopataohjetta kaivelemissiin tähä.

Kallelan rannasta kamerakuvaa.

Kallelan nettiyhteys alkaa pelittämään kohtuullisesti. Kymmenkunta Mbittiä tulee ja puolenkymmentä lähtee. Sielläpä uusi läppäri pyörii ja lähettelee hiukan koemielessä kuvaa jokimaisemasta.

Jos saan pidemmän usb-kaapeliyhteyden toimimaan, niin siirtelen kameraa vielä lähemmäksi jokirantaa. Lopullinen suuntaaminenkin tapahtuu sitten, kun kaapelin mitta selviää.

Kuva jos saadaan vakiintumaan, niin talven tullessa Kallelan saunarannasta saadaan mukavasti vaihtelevaa kuvaa, kun pakkaset ja sen myötä joen jäätyminen alkavat. Alla on kuva malliksi.

Tuosta klikkaamalla pääsee Retkeilymajan kotisivulle kuvaa katsastamaan. Takeita kuvan pysymisestä ei toistaiseksi anneta, mutta jos haaveet toteutuvat, niin kuvanlähettäminen toivottavasti vakiintuu lähiaikoina.

Tukikohasta sitä odotellessa tähän.

Talavinakkien aikaa...

Son sevverran pakkasia yöaikaan täälä, että seuraavat satteet saattaa olla valakosta. Onneks on kumpaanki talon pirssiin heleskutihhyvät talavirenkaat valamiina, joten eikun vekslaamaan. Ykskerrallaan, Mummelin auto ensteks.

Oliki hieno päivä vietellä tunti ulukosalla aurinkopaisteesa. Saa samalla naamasa kautti eevitamiinija, jota määrättii tännään Ukale, kuppiti käyvä kuuskytävuotissyynisä ajokorttiasijasa. Oikeen lääkärilluona herrojen kirkonkyläsä asti.

Muuton kuulema saa hypätä vaikka kuormurirrattiin, mutta vitamiinit on jotenki pielessä. Eipä tuota itte huomaa olossaan, mutta lukemat kavaltaa. Ostin purkin apoteekkarilta ja samahan nuita on latova naamaasa tosetista rytmihäikkäpillerijen ja verenpainelääkkeijen kanssa.

Renkaat tuli vaihettuva ja Mummeli kehu kyytijä harossiks nastarenkaillaki. Seku rakastaa tuota suparulla ajeluva kuhhullu puurova. Nysse oottaa lunta ja liukasta, eikäpä sitä varmaan kauvaa tartte varrota.

Tukikohasta uutta kamerampaikkaa suunnittelemissiin tähä. Veiskhän Kallelarrantaan...

Aarteita ettimässä - ja löyty kans...

Ukka pahottellee laiskallaista kirjotteluva tänne. Mutton ollu vipinätä. Millon mistäki syystä. Tuli sittevviikollopun aikana tapahtumata tapahtuman perrään. Piti olla nimijäisijä ja synttäreitä, mutta hommat pyörähteli käsistä, ninko täsä huushollissa joskus ruukaa tapahtuva.

Nimiäisille Lapirrivieeralla jossain Pellontievvarresa Palojärverrannalla tuli muutama täti ilimalliperijä, mutta aanelosemmalline laukku paljasti, että virkatätistä on kyse. Ukkaa kätellesä ei tullu vastausta, mikä tätijä RaisaajjaKalleen yhistää. Hänei kuulema voi kertova etukätteen. Nooh, tämoli jo aavisteltuki.

Raisa tuli juhulapaikale parahissa ja kommeimisa Lapivvaateisa. Ja sitte alakoki täti piteleen puhheita siihemmallin, että pesuveen ainovasta poikamiehestä alako tulleen muutamasa minnuutisa ukkomies. Ja tuli kans. Tahtonet molemmat kovala äänelä. Ja eikun rinkulat sormiimmerkiks avioliittosatamaan purjehuksesta. Ja pitkät suuvelmat pääle, ninko tiätte. Ja ensmääset aarteet oli löytynny.

Jasitte alako kakkosnäytös. RaisajjaKallen poijalle alettiin antaan nimmee. Ja kohta net tärhäytettiin kuulosale koko viijellekymenele vieraale: Aarni Otso Oskari Santala. Ja sillon oli toine aarre syntynny, ku inarinsaameks Aarni tarkottaa aarretta. Ja ohan se tuommone kakskuukautine poikavauva aarre meile kaikile, eikä vähite isälleejja äiteellee. Kaikkijen lemmikki tieten. Tolokun poika ja tolokunnimi.

Kasperin kolokytävuotissynttäreitä juhulistettiin siinä sivusa. Vasaran mettopuukko löyti tiesä muijen muistamisten sekkaan. Mieluseltaha tuo Kallele kuulosti oleva, mutta tieten näisä juhulisa vasta kolomannekstärkein, pikkunen "aarre" sekin.

Että semmosta viikolloppuva. Ihammukavat lämpöstä henkee täynä olevajjuhulat. Kaikki viiskytä ihimistä näyttit tyytyväisiltä. Jokei saanu syyväkseejja saunovaksee, nin pikkusen  saatto ittessäki olla vikkaa...

Tukikohasta uusiinnimmiin totuttelemisiinn tähä. Niija onneks olokoovvielä nimpaljo, että riittää!