Kanalintupata-aineksissa löytyy...

Leirikouluhulinoista on siirrytty Tukikohdassa jo toista viikkoa metsästäjien majoitus- ja ruokahuoltoon. Nämä jo koulukkaita raavaammat miehet ovat hekin helppohoitoisia ruokahuollollisesti. Aamupuuro, sämpylät, kursulaisen leipä ja perkolaattorikahveet ovat pöytään katettuina kuuden kantturoissa aamulla. Seitsemään mennessä on tämänkin viikon tusinan miehen porukka jo matkannut metsästysmaisemiin eri puolille Naruskaa ja Tuntsaa.

Lintuja sanovat olevan paremmin, mitä ennakko-odotukset juhannuksen seudun kylmän jakson jälkeen antoivat odottaa. Sekä Sallan yhteismetsän että Metsähallituksen alueilta ovat miehet kantaneet saalista takapihan orsipuille ihan sopivaa tahtia. Orsi vain näyttää hieman erikoiselta, kun saalislinnut on jouduttu suojaamaan valkoisilla kertakäyttötyynynpäällisillä, etteivät Ukan takapihan ampiaiset valloita riippumassa olevia lintuja.

Tänä ehtoona nauttivat metsästäjät puoliviikon kunniaksi Ukan valmistaman lintupadan. Sen ohjehan on joskus tullut kirjoitettua tänne sivuillekin, joten eiköhän se Ukan ruokaohjeiden alta löytyne.

Hyvin maistui eväs. Aamuun asti jaksaa nukkua masut täynnä ja lähteä taas uusiin seikkailuihin.

Tukikohasta koirien haukkuun pikkuhiljaa tottumisiin tähän.

Iso liha hollilla.

Kasperi oli lauantaiaamusta varahin tähyilemässä tekritokan lentoa Varpuaavan laidassa. Ei tullut tekritokkaa, mutta komeista komein hirvi tuli ampumahollille. Taitaa sarvipää tietää, että tällä metsästäjällä ei hirvilupaa tässä kairassa taskussa ole, vaan luvat vain pienempään riistaan.

Harmi, että kamerana oli Ukan halpispikkupanasonic, joka ei aivan yksityiskohtaisesti tältä etäisyydeltä hirveä jaksa piirtää. Silmämääräisesti arveli poika, että saattoi olla suurin hirvi, mitä hänen näkökenttäänsä on kävellyt. Oli ollut oikea lapiosarvi, ylväs näky kuin mikä.

Teeret pysyttelivät tältä uudelta kuvapyyntipaikalta tällä kertaa poissa, mutta kuluva viikko on aikaa käydä kokemassa pyydyksiä vielä uudelleen. Ja mukaan parempi kamerakin,,,

Tukikohasta takapihan lintuorren notkahtamista oottelemisiin tähän.

Viina naurettavan halapaa.

Ukka ku ei ennää ryyppää, nin joutuu osteleen kalliita ainehija muihi tarkootuksiin ku iskemää naulaa päähän. Nyton nimittäin meleko kalhiit mömmöt, ku piti tuulimittarin ja sajemittarin pinnat saaha liukkaammaks ku ämmin pylly. Vai miten se sanonta meni.

Konjamiinit ja muut mukamas kalhhiit aineet ei ainakaa sillon seittemävvuotta sitte, kuvviimeks viinakaupasa käväsin, maksanneet lähellekkää nimpaljo, ku nano. Se nano onki semmosta ainetta, että sempäälä ei vesi pysy. Valluu ohitte ninko vesilintuin päältä.

Tesin puteli maksaa kolokytä €erova. Onkait niitä kalhiimpija konjamiinijä, muttei ole Ukan pöyvisä näkyny. Ja jos joskus ojjottain näkyny, nin naamaan net siitä on lotastu. Eikoo sevvalamiimpata tullu.

Nyt tulit tuulimittari ja sajemittari nilliukkaaks, nottei sanotuks saa...

Niija ostin samala kaks pulloo. Toisella vetasin Leksuksen tuulilassiin semmosen kiiltopinnotukse, että kyllä lähtee. Mummeli meinaa kokkeilla saunallasiovveen. Ei vielä lauteisii.

Jos kauppijas on paskaa puhunu näijen tehosta, nimmyö tavataa vielä.

Tukikohasta tähä.

Sekalaista syyskuvaa Naruskalta.

Mummeli on keräillyt vaivihkaa kuvamateriaalia omaan blogiinsa, jonka kuvamateriaalin syövereihin löytää tästä.

Ukka saa anomalla muutamia hajaotoksia tänne Tukikohtablogiinkin. Näissä on ruskaa Tuntsalta ja karhunkin askartelua muutaman sadan metrin päässä Tukikohdan tonttia.

Tukikohasta syyssadetta pitelemisiin tähän.

Sentti lunta.

Ensilumi on satanut Naruskallekin viime yön ja tämän aamun aikana. Pohjoistuuli tekee ulkoilusään sellaiseksi, ettei sinne liikaa mieli tee mennä töllistelemään. Hiihtämään ei sentin lumelle vielä pääse, mutta maa on kuitenkin valkoisena.

Ilmatieteen laitoksen asemalla on mitattu jo toinenkin sentti, mutta se mittauspistehän sijaitseekin puolenkymmentä kilometriä Tukikohdasta pohjoiseen, eli kylmän suuntaan.

Tukikohasta lumimittarin asennusta suunnittelemisiin tähän.

Lumikumit vietkalla.

Ei ole vielä Naruskalla lumi maassa kuin satunnaisesti kuurojen jälkeen. Senttiäkään ei ole kerralla maahan kertynyt, vaikka kuuroja on tänäänkin tullut pitkin päivää. Tämä ei ole Ilomantsia, vaikka täällä vuorostaan on ollut kipakat pakkaset. Viime yönäkin rapiat seitsemän astetta.

Viikonlopun sateen jälkeen oli pakkasyö. Päivällä vuorostaan kun lauhtui plussalle, niin Naruskan soratie oli sulapaikoltaan liukkaampaa kuin konsanaan talvikelissä. Mummeli oli näitä havaintoja tehnyt useammassakin paikassa työmatkallaan.

Tänne tämän viikon loppupuolella tulevien metsämiesten on syytä varautua vähintään siten, että talvirattaat ovat auton peräkontissa tai kärryssä reservissä, jos talvikeli iskee. Kymmenen päivän ennuste eteenpäin on sen verran epävarmoissa kantimissa, että sen lupaamiin lämpöaaltoihin voi suhtautua suurella varauksella.

Pohjatuuli puhuu tälläkin hetkellä, mutta yläpilvet kulkevat Siperian suunnasta idästä. Ne saattavat tullessaan tuoda mitä vain.

Mummeli kuvasi eilissä päivänä Naruskantien liukkaimpia paikkoja kameralle. Ukan Lexuksen talvirattaat olivat kuulemma poikaa. Subarun alle ei vielä ole talvirattaita asennettu, mutta kovin kaukana ei sekään operaatio ole. Rattaat ovat valmiina paineet tarkistettuina, kunhan huoltojoukot tilanteen tullen toimeen tarttuvat. Eli Ukka.

Tukikohasta keskuslämmityshanikoita säätelemisiin tähän.

Vettä tuli Naruskalla maahan asti.

Aamuyöstä etiäppäin olivat pilvet kunnossa Naruskalla. Länneltä työnteli tulemaan pilvialuetta koko pitkän päivän. Vettä kertyi 25 milliä, joka on pikapäässälaskulla seitsemisen prosenttia koko vuoden sademäärästä Ukan sääasemalla. Se on kohtalainen päiväsatsi.

Iltapäivän kähmyssä vesi sai sekaansa rännänroipetta, mutta Tukikohta kun sijaitsee alavalla paikalla, ei räntä vielä maahan tarttunut. Karhutunturissa sen sijaan oli ollut lunta kevyesti maassa, kun muutamat metsästäjät olivat ajelleet sinne uutta tietä pitkin auringonlaskua katselemaan.

Ilta-aurinko ehti pilvien väistyttyä paistamaan pikku hetken kauniisti, mutta sitten se tietenkin painui mailleen länteen. Tankkausreissun päätteeksi näytti Tukikohdan kotiportin seutu kuvan mukaiselta.

Pakkasyö lienee tiedossa, koska jo nyt alkuillasta mittarit näyttävät nollapilkkujajotain. Ja pohjoinen puhuu tuulen muodossa. Sieltä ei kesää tule.

Tukikohta asettuu levolle keskuslämmitys kevyesti päälle kytkettynä. Tuplaikkunat on vaihdettu sääskiverkkojen tilalle ja muussakin elämässä valmistaudutaan pikkuhiljaa talvisempiin olosuhteisiin.

Karpaloita polttiaispilvessä lumien alta kattilaan.

Naruskalla ei tunneta hirvikärpästä, koska niitä ei täällä ole. Kauhutarinoita tästä kuulemma hyvin kiusallisesta ötökästä kuulee paljonlaisesti. Viimeisin kertoja on Kasperi, joka näki ja koki ensimmäiset hirvikärpäsensä viikko sitten käydessään Venlan kanssa hänen kotiseudullaan Siikajoella.

Polttiaiset ovat kuulemma lastenleikkiä hirvikärpäsiin verrattuna. Mitään hauskoja hyönteisiä eivät ole ne polttiaisetkaan ainakaan Mummelin mielestä, joka eilen ehtoolla kävi keräämässä puoli ämpärillistä karpaloita lähisuolta. Venla keräsi saman verran. Eikä siinä aikaa kauaa mennyt, koko reissun kesto ajoaikoineen rapia tunti. Saunalenkki. Jos polttiaiset eivät olisi haitanneet, olisivat ämpärit kuulemma tulleet täyteen.

Sunnuntaiaamuun herätti peltikaton kohina. Vettä tuli lyhyellä aikaa viitisentoista milliä, eikä loppua ole sadetutkan mukaan näkösällä. Aamulämpötila ulkona oli 10 astetta plussaa, mutta nyt mittarit romahtelevat kylmään suuntaan, eli tunnissa on lämpötila pudonnut viiteen plusasteeseen.

Sateen muuttuminen rännäksi on vain ajan kysymys, koska pohjoisen Lapin lämpötilat ovat miinuksella puolenkymmenen asteen verran.

Kuvissa näkyvät karpalot ovat nyt kiehumassa sähköliedellä karpalohyytelöksi. Toisessa kattilassa on kiehumassa pihlajanmarjoja ja Maanteiden kuninkaan ja vaimonsa tuomat nurmijärveläiset omenat, joiden yhdistelmä on niin maan perusteellisen kirpakkaa ja hyvää, että kyllä lähtee...

Ensimmäiset metsästäjät ovat laskeutuneet Retkeilymajalle. Kasperikin on viritellyt teerenkuvat Varpuaavan laitaan. Sateella ei teerenpyynti kuvilta hyövää, mutta pari miestä lähti aamuvarhaisella sateeseen tutkimaan, onko Sallan yhteismetsän metsästysmailla kanalintuja ammuttavaksi asti.

Tukikohasta säilömisiin tähän.