Kalevalanpäivää.

Kalevalanpäivän kunniaksi on Tukikohdassa lueskeltu ahkerasti Akseli Gallen-Kallelan kuvittamaa Kalevalaa, jonka kahdeksasviidettä runon muutamaa loppusäettä Ukka tähän lainaa:

"Tuo'os hyytä Pohjolasta, jäätä kylmästä kylästä!

Paljo on hyytä Pohjolassa, jäätä kylmässä kylässä:

hyyss' on virrat, jäässä järvet, ilmat kaikki iljenessä;

hyiset hyppivät jänikset, jäiset karhut karkelevat

keskellä lumimäkeä, lumivaaran liepehellä;

hyiset joutsenet joluvat, jäiset sorsat soutelevat

keskellä lumijokea, jäisen kosken korvaksella.

"Hyytä kelkalla vetäös, jäätä reellä reutoellos

tuiman tunturin laelta, vaaran vankan liepeheltä!

Sillä hyyllä hyy'yttele, jäävilulla jäähytele

tulen viemiä vikoja, panun tuiki paahtamia!"

"Kun ei tuosta kyllin liene, oi Ukko ylijumala,

Ukko, pilven pitäjä, hattarojen hallitsija,

iätä iästä pilvi, jänkä lännestä lähetä,

syrjin yhtehen syseä, lomatusten loukahuta!

Sa'a hyytä, sa'a jäätä, sa'a voietta hyveä

paikoille palanehille, vian tuiki tullehille!"

Tukikohasta kunnon talvea oottelemisiin tähän.

Sivuspakaati tuplana.

Meikämanne jos vetastaan samanlaiseen jalakainlevitykseen kuin tuo meitin härkäporo tuossa pihalla tunteroinen sitte, nin kävelyt on kävelty ja astumiset astuttu. Niimminä luulin käyneen Täplällekki, joka luuli kait, että isäntä heittelee pihalle saalle neliölle poroelova, mutta se oliki sepelijä.

Meni se oikiasti nin lahjakkaasti nuritte ja oli ku allakantekijä. Pystyyn konkoillessa kaatu vielä toistamisseen kylelleen. Eihän net koparat tieten voi tuommosella jäätiköllä pijellä yhtään mittään. Son linkannu etustaa muutamana päivänä jo entuuvestaan, mutta oli kait paranemmaan päin. Nyt saatto taas otella takapakkija parantumispuolella.

Kirkolta oli melekeen kaikista kaupoista ostettu sepelit vinaaliin. Onneks oli muuta asiaa vesijohtokauppaan, josta löyty pari sankollista karkijaa sepelijä, joka nyt löytyy tuolta pihan jäätiköltä. Rautakauppijas väitti myyneesä sata säkkijä tännään ja saavasa uutta vasta huomena. Pari säkkijä Ukka käytteli nuissa lattijavaluhommisa, eikä hiekkaa ennää ole pirssinperänpainonakkaan, ninko aikanaan mersumiehenä ollesa. Nyt tarttee varmana ostaa kymmene säkkijä heti ku hollille pääsee.

Lasolijääveistos on sulanu puoleen alakuperäsestä. Nyton sentään kolomatta astetta pakkasen puolela, mutta kesäseltä nämä kelit vieläki vaikuttee, vaikka ollaavvielä helemikuulla.

Maantiekki oli toisapänä ninko luistirrata. Kettinkijä olivatten hiekka-autoon Kotalasa asentelemasa, mutta jopa olit tietua, että kylänämmit olis nähäny hiekottajan autoneen olleen ojienpohojalla tuola jossain pohojosempana. Mummeli ja Ukka on toistaseks pysytelly tielä, mutta nelejääkymppijä kovempaa ei Ukkakaa toissa aamuna uskaltanu nastattomilla kitkakummeilla ajjaa. Ku oli tuonnäköstä.

Tukikohasta porotuksen elova seurailemisiin tähä.

Räkäkeli Naruskallakin.

Hyvä talavi meni laakista taas persiilleen. Kolome astetta lussalla on kelit ja Ukan kaheksankymmenen sentin lumet hyppytelineen mittarissa vajenee silimissä.

Ja mikä kaikista pahinta, Laslakin takana seisoskelevat jääkuutijot sulaa ninko ministerin rokilasisa sen urvahellessa lätkäjuhlisa.

Täälä ei joka päivä tipahtele keskellä talavia lumet katolta, mutta tälle talavelle tulit jo toista kertaa. Ukkapa sai tästä tappauksesta vilimin, ku kolomettuntija kyttäsin viteokameran kans akkunasa...Son tarkkaa hommaa liipasimesta painelut kun täin nainti. Kattokaapa tulosta tuosta likkaamalla alta.

Matinpäivän kattomyräkkä

Tukikohasta seuraavaa kuormapirssin lavallista katolta oottelemisiin tähä.

Nimipäiväsuma.

Ukka on lisännyt Suomen nimipäiväkalenteriin Aslakin nimipäivän kohdalle myös Laslakin nimipäivän, jota täällä Naruskalla on juhlittu hillitysti, mutta kuitenkin arvokkaasti. Tukikohdan pihapiirissä on pyörähdellyt myös muutamia ohikulkijoita onnittelemassa, vai lienevätkö käyneet heittelemässä onnenlantteja patsaspaljuun. Näyttää nimittäin siltä, että nesteen pinta on poikkeuksellisesti nousussa, kun se tähän asti on ollut laskeva.

Huomenissa on juhlapäivä Matilla, jonka myräkkää perinteen mukaisesti täällä odotellaan. Aikalainen myräkkä saa toki tulla, ennen kuin päästään samoihin viuhuviin tuulilukemiin, joita eilen ja toissapäivänä pääasiassa sisätiloista Mummelin kanssa tiirailimme. Matinpäivänä juhlii toista nimeään myös Kalle.

Ukka käytti pikkukameraansa Laslakin riemukaaren alla. Lauhan kelin kunniaksi Laslakki lorottelee pituuteensa nähden komealla kaarella, joka arviomittauksessa on rapian metrin mittainen, kun poju itse on vain seitsemisenkymmentä senttiä pitkä.

Paljuun kertyvät kolikot lähetetään Helsingin Lastensairaalan keräykseen, joten Naruskalla kulkiessa kannattaa onnenlantti jos toinenkin käydä Laslakin altaaseen nakkaamassa. Ja heittää samalla ilmoille toivomus, jolla on mitä parhaimmat mahdollisuudet toteutua.

Tukikohasta kolikkoloisketta kuuntelemisiin tähän.

Laslakin lauvantaihuolto.

Eipä sitä talavelle lähtiesä ihan tarkasti osannu ennustaa, mitä harrastuksenomasia puuhasteluja saa Ukka suoritella helemikuun loppupuolella. Hyvä, että kerkiää omat pissivermeet pitämään jonkullaisessa hoitotasapainosa, nin pihalla on yhet lorinat, joista tarttis huolehtia kans.

Helemikuu on tälle meitin Laslakille ja Ukalle olleet kelien puolesta helepohko, kun on pijelly nin lauhaa. Ei juurikaan ole ollu pelekova jäätymisestä tuolla ulukona. Parisakympisä käväs pakkanen tällä viikola, mutta eipä se pisunlentova haitannu.

Hankala on hiukkasen tietää, paljonko lirun pakkasenkesto oikeen on, kun selekeesti ainetta haihtuu ilimaan. Lisäks avonaiseen petonipyttyyn pääsee satelemmaan lunta, joka sotkee puolestaan sekotussuhteita. Pakkasenkeston kanssa mennään enempi arvijoimalla ja päivystelemällä.

Yllättävän paljo on käyny turismoja kattomassa Laslakkia paikampäälä. Ulukomaan eläviä jokunemmyös.

Tarttis varmaan paljastaa, että Laslakin liemeen kun nakkasee kolikon, ni onni käännähtää. Ukkaki nakkas sinne kakseurosen viikko sitte. Het samana päivänä voitin äsmarketin ykskätisestä vitosen. Että tämmönen tappaus.

Laitan tähä vielä varmemmaks vakkuuveks yhen kerran linkin Laslakin lirityksen elävästä kuvasta Lasolivirman sivuilta. Tuosta ku likkaa, nin pitäs auveta tuosa yläpuolela näkyvää kuvvaa. Yötäpäivää se kohtuuvvella näkkyy, kohta iltavalastuksessa päivännäköväki paremmi.

Tälleaamuva Ukka kävi siivoilemasa ylimääräset lumet pois suojaverkkojen päältä ja tarkistelemasa hiukan, ettei letkut vuoja. Ja samala lisättii päälärillinen Lasolija.

Tukikohasta tuiskulumellentova seurailemisiin tähä.

Vuonnelon säkitys.

Täplän kavereiksi ilmestyi joku päivä sitten kaunis vaadinporo, jota vielä seuraili vasa, vai vuonneloko lienee. Uusikin vasa oli tämän saijalaiseksi osoittautuneen vaatimen sisällä kasvamassa.

Omistajat kävivät tänään hakaisemassa vasan kotiaitaukseen, koska sen emä olisi pikapuoliin jättänyt pienokaisensa oman onnensa nojaan kevääksi.

Näppärästi tämä pikkuporo saatiin ansalangalla kiinni, eikäpä aikaakaan, kun se kotiin kuljetusta varten pakattiin juuttikankaiseen säkkiin, ettei kotimatkalla tule pakettaiuton perässä turhia kolhuja.

Vaadin jäi Täplän kaveriksi Tukikohtaan. Se pääsee ruokintarinkiin Ukan pihapiirissä niin pitkäksi aikaa kuin haluaa. Keväämmällä vaadin lähtee omille teilleen vasomaan ehkä samoihin aikoihin, kun Täpläkin aloittelee taas kesälomaansa.

Täplä alkaa ikänsä puolesta olemaan poron elämän ehtoopuolella, sillä se on nähnyt ainakin viisitoista kevättä. Kohtuullisessa kunnossa Täplä on ikäisekseen, eikä sillä ainakaan ruokahalussa ole moittimista, vaikkei se ihan normipainossakaan taida olla. Parit kilot rehua päivässä, puurot, annos jäkälää ja kuivaa heinää vapaasti syötäväksi haluamansa määrät päivittäin. Ruokaa sille on kotosalla ollessaan luvassa niin pitkään kuin elonpäiviä ja elämisen arvoista elämää riittää.

Tukikohasta rehusäkin ostoa ja heinäkuorman hakua suunnittelemisiin tähän.

Ennätyslauhaa talvea Naruskalla.

Helmikuussa saa yleensä lappaa puuta pesään solkenaan, mutta ei näimmä aina. Tälle talvelle on Ukan puuvarastoon syntynyt häthätää auton kokoinen aukko, joka mahdollistaa haloista tyhjenneen kulman käyttämisen autokatoksena.

Koivun keskimääräinen vuosittainen kulutus on pinomotteina mitattuna noin 60-75 mottia. Jos lopputalvi ei yllätä toisinpäin, niin taitaa olla tulossa ennätys puumäärän menekin vähyytenä.

Tässä kairassa tosin ei kannata liikaa nuoleskella ennen kuin tipahtaa, koska talvi tapansa näyttää, kuten viisaasti sanassa sanotaan.

Onneksi halkokatoksen pystytolpat ovat siirreltävää mallia joka toisen rivinsä osalta, niin kattolumien tyhjentämisen jälkeen oli mahdollista tehdä Lexukselle hyvä paikka lumelta suojaan paria kannaketolppaa siirtämällä.

Tukikohasta katoksen sähköistämistä suunnittelemisiin tähän.

Lammaslauman pumput kuivalihahäkkiin.

Nyt vois sannoo mielenkiintosen kokkeilun olevan menneillään. Ainakaan tällä kartanolla ei aikasemmin ole kuivalihahäkkiin nosteltu mitään lampaaseen liittyvää, mutta nyt on. Jäppilässä on laitettu paljonlaisesti määkijöitä kinteriin, kun pumppuja oli lukumääräsesti Ukan mielestä ainaki paritkymmenet.

Sielä net alottija taipaleesa kohti vuolupuukkova joskus kuukauven tai kahen päästä. Riippuu kelilöistä. Lähtökeli ainaki on hyvä, kun on kolomisen astetta pakkasta ja vinkka puhaltellee nin, että kuivuminen lähtee käyntiin hetkohta. Ja eiköhän nuita tule vielä pakkasia puremaan lihhaa makiaks.

Lähisinä aikona vois ootella varmaanki Hirvi-Harrin pumppulähetystä. Ei mene pumput ainakaa häkissä sekasi, kunnuo lampaan pumput ei ole kuin akkain nyrkin kokosija.

Nyt siellä halakokatoksen päällä ei ole liion lunta haittona, ku Ukka piti sunnuntakiliikuntasessiot ja työnteli lumet Linko-Jarkon jatkohommiks maahan. Tunti siinä meni, mutta lumetki on maasa.

Tukikohasta pannuhuoneen siivoomisella jatkamisiin tähä.