Son kaamokset kohta kaukanatakana. Aurinko voittaa, ninko arveleisin joskus ennenkittapahtunneen. Son Vappu ja sitten Juhannus seuraavat merkkipaalut, eikä solekkun yks kullilluikaus, nin ollaan kesäsä.
Kohta alakaa tekrijen tarkat ajat. Alakaa latvalinnumpyynti, jokon tekrille väistelynaikaa tai kotipihapuisa viihtymistä, jos meinaa kevvään soitimile päästä kotkottammaan.
Ontullu kerrottuvaki joissain lähiviesteisä, että tekrijä on Naruskala nyt paljollaisesti, eikä tämole Lapisa ainuva seutukunta, misä on talavellekkijjääny hyvin kanalintuva. Niitä pääsee kamerankans tavottaan melekeen päivittäin, jos vaan lähtienoola ajelee. Toissapäivältä on meitintalon valokuvvaajan satova parikuvvaa...
.jpg)
.jpg)
Soli täyskuukin eilellauvantaina. Perjantaimmaisa käväsimä pikkuajelula kameratätin kanssa Naruskajojen rantamaila. Sielä se kuu komijasti pakkasesa möllötti Karhutunturin suunnasa.
.jpg)
.jpg)
Ja sittevvielä se aurinko. Eise meittijä hylykää, vaikka muutamampäivän näkymättömisä pysyttelleeki. Sieltä se Kuukkumaharjujentakkaa vängälä pilikistää näkösile.
Kylläsitä virkistyy selevästi, kun valo voittaa. Eitosin ole haitannu kaamoksenkaan aika ainakaattäsä huusholisa. Talaven vissiin pakkasennätyksijä Naruskala viimesevvuorokauven aikana rikottiin, mutta vasta alta kolomesakympisä vissiin käytiin. Ja seuraavana taas luvasa luntatuppaan.
Tukikohasta pakkasen nopijaa lauhtumista ihimettelemissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti