keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Uus vuos, vanahat kujjeet. (2266)

Kuntopakkasela alotti säijehhaltija kakskytäkakskytävuojen. Kakskytäviis astetta on iharrapsakka pakkaskeli ainaki ulukohommile. Niiton välleen kuiten tehtävä, kunon tullu pikkupakkoja ittelle rakentanneeks.

Vilikasu katole teki pikkupakon kävästä tuulimitarilluona ravistelemasa siitä enimmät kuurat pois, että saamma tuulet talteen. Sinne katole piti tieten hiukka tehhä väylää, että pääs lapetikkaile nouseen. Sama kaheksankytäsenttijä sielä tuntu olevan, mitä siton maasakin lunta.

Sai sinne polun tehtyvä allaalta ylös. Hyvvää voimisteluva, ainut huono juttu oli pakkanen, mutta sen kanssahan täson kaikesa elettävä.




Eihän sitä tuulimittariks oikeen tunnista, josei tietäs, että se se on...

Paljaalla pääs kokkeileen hetikohta uuven vuoskymmenen aluks ja pakkasesa. Sormila, että sai kuurat irtoomaan. Ei net sormet ennää ole ninhyväsä verenkierrosa kuin uutenaollesa. Holotna niihin meinas istee ihan oikijasti. Kävi nimittäivvinkka sielä ylläälä.

Homma tuli kuiten tehtyvä ja ei ihantainnu nakit paleltuva. Se pyörii taas.

Tukikohasta lauhtumista oottelemissiin tähä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti