Hormitelekkää toistamisseen (2194)

Jokuvuos sitte oli telekkärukka erehtynny luuleen Ukan savupiipujjatketta kaksmetriseks telekänpöntöks. Sitähän se ei tieten ole, vaan siihempönttöön ku erehtyy, niin joutuu viijentoistametrin puotokseen ja palluuta ei sieltä ole. Eikä sieltä kivitorvesta kuule, jos sielä kellarisa räpiköi ja apuva kaakattaa.

Sieltä se nuohouslunkan kautta tuhkakoussikkaan tarttu ja siirtyy tieten tuhkan matkasa mettän hyväks Tukikohan takapihale.

Tarttis varmaan käyvä vetämäsä kanaverkkova piipuhhatun ympäri, nin estys hormiimpääsy. Mennee hyvä telekkä-äitee ihahhukkaan tuommosesa vahingosa...

Nythän se sulammaan aikaan olis verkko laittavisa, mutta tavammukkaan asija tullee mieleen seuraavankerran talavipakkasila. Ohan se tieten sillon jännempää katola kiikkuva...

Kait se telekkä on. Saattaa vaikee olla tuosta kuvasta tunnistaa. Ainut varma asija on, että vainaa.

Tukikohasta seuraavija steinereita maanantaiehtooks oottelemissiin tähä.