Talavivalamisteluja. (2173)

Jähähti nuot ilimat sillemmallile, että raappahousuihin pukkeutumisellisäks on viimesetaijjat esmerkiks vastantevole. Onneks kerkis vielä kääntyyn yläkuule, että sai vihireistä rautuskoivuista kasata muutamavvastan. Ukka Matinpoijjan on pakko tunnustaa, että josei vanaha rajaväärti Suokashoo olis ollu talakoosa mukana, nivvastat olis joutunnu sitaseen nippuun nippusitteelä. Nyt net sai oikijaoppiset koivupuusta väännähytetyt sitheet.

Ei niitä Ukan huushollisa talavele juuri kymmentä enempätä tartte. Ja niile löyty hyvä säilytyspaikka autotallin satteensuojasta, kun tuuli ei muutako parantaa niitä.

Ainuva eppäilys säilytyspaikale on, että jos porokantturat net siitä hoksaa, nin kohta ovat lehettömijä...Käytämä sitte luutina.

Meitin Rihlakoirale piti tehhä talavivalamisteluja kans. Koirasta alakaa tulleen koiravanahus. Nimpä hiukka lisäeristelin kopillattijaa semmosela puupehemikkeelä. Ja Mummeli siirtähytti yhen punasen paksun räsymaton taiteltuna eristesatsin pääle. Koiruus ootteli toimenpitteen suorittamista etupihan vierashäkisä, kunei sitä haukkumista korvajjuuresa taho likeltä jaksaa kuunella, kussielä kopila jottain touhuvee.

Piti sielä hiukka terassijaki uusija, mutta nytollaan talavele hyvisä asemisa. Vaarana onki, että Rihla saattaa lähtee viimesele talavelleen. Alakaa sen kuulo heikkeneen sillemmallile, että vanahuus tullee. Hiukka samala kaavala alako Roopen viimenen talavi aikannaan. Ikävuosija alakaa olleen alun toistakymmentä.

Tukikohasta alle kymmenesäasteesa kärvistelemissiin tähä.