Tästä plokista ei ollu sillovvielä mittään tietova, kukkakskytävuotta sittettasa täällä Tukikohasa jääty kossupullo hankeejja lämpömittarit poksahteli pohojalukemisa. Naruskala mittailtiin Ilimatieteen sillosella mittaripisteelä -54,4 astetta pakkasta. Eikä eppäilystäkkään, että se Vaisalan kallis mittari olis vikalukemija näytelly, vaikkei sitä kaliproitu oltukkaan.
Samana päivänä Kittilän Pokka mittautti -51,5, jokon nyt viralline Suomenennätys. Ei se meitä täälä haittaa, vaikkei meitin lukema viralliseks koskaan tullu. Tääloli sevverran pakkasta, sanokoot Ilimatieteellaitoksen tilastonikkarit mitä vaan.
Muuton en ees tietäs ja muistas lukemija ja aikataulujakkaan, mutta sillon tuli Naruskan sääasemalta suorasa lähetyksesä tieto Tukikohtaan mittarin näyttämästä lukemasta, kuvvanahivveljmies Jukka Evasa kans asusteli siinä pienesä punasesa mökisä, misä se mittarin näyttö sillon sijaitti. Ja samala pellollahan se mittari raksuttaa tänäkippäivänä. Ja sama mittari. Ja viralline.
Net oli pakkaspäivijä net. Tukikohasa meni rapija kuutijo polttopuuta päiväsä. Kolomesti vuorokauvesa sai koivuva tankata pessään, mutta ninpäs säily sisälämpötilat rapijasa kahessakympisä sisälä, eikä talakkari ollu moksiskaa.
Meiloli sillon Roopemerkkine pystökorva. Son tuon kettukokolokoira Rihlan isävainaa. Se asusteli sillon ulkukona ympäripyöreetä päivää ja yötä, eikä tienny pakkasesta mittään. Eväs meni kuiten ulukona nin äkkijä jäähän rapijasa viijesäkympisä, nin kävin hakemasa Roopen sisäle ruokailemmaan kakskertaa vuorokauvesa. Koira lotasi evhäät naamaasa minnuutisa. Sittesse hyökkäs uluko-ovele ja alako riehuun raivona, että tarspäästä ulos. Josei sitolis vieny takas ulos hetkohta, nin se varmaan olis menny ovesta läpi. Koira oli nivviisas, että se tajus, ettei lämpimäsä passaa viihtyvä kuhhetki.
Tojota Kressida oli sillon Ukan pirssi. Pensakonneela semmone iso auto. Se läksi yhtäaamuva lukkuunottamatta tulile tuosta pihasta. Soli peitelty konepeltisäpäältä paksuila peitteilä ja sähkövä se sai tauvotta. Käyntiillähtiisä kattelin sillovvielä kellosta ranteesa, että ölöjympainevalo sammu vajjaan parimminnuutimpäästä siitä, kummoottori lähti käyntiin. Sinä yhtenä aamuna, kuneise lähtenny, nin se johtu akusta. Solis pitäny ottaa yöks sisäle, mutta eipä tuo kylymä rauta kiinnostannu mennä poistaan ja uuvelleen asentaan akkuva semmosesa pakkasesa. Nimpä hajetin viimesenä pakkasaamuna itteni työmaale virkaveljelä virkapirssilä...
Meillei nuisa pakkasisa koskaajjäätynny mikkään vesijohot, eikä muutonkaan ollu mittään elämää haittaavata vikkaa missää. Olise semmosta oppija arktisesta kelistä, että pikkupakkasista ei täällä aleta naukuun, ninko näyttää nyt eteläsä olevajjo viijentoista asteempakkasesa.
Tukikohasta tämmöstä muistelemissiin tähä.
Alle viidenkympin pakkanen ompi kyllä meleko raikas - siinä saapi tolokusti olla vaatetta päällä jos ulos meinaa. Kaverit muisteli että vaikka pakkasta oli enemmänlaisesti niin lapset lähti kouluun ja bussit kulki mutta varalla mukana klapeja jos sattuu onnikka matkalle hyytymään - saapi mukulat kyytiä odotellessa lämmitellä tulihtalla.
VastaaPoistaMeillekin tuli "pakkasennätys" omaan pihaan kun mittarissa kävi muutaman tunnin -33 kylmän puolella. Oisi pitänyt tajuta ottaa mittarista kuva ja tulostaa se siihen mittarin viereen muistuttamaan niin ei suotta tulisi vilusta valiteltua kun syksyllä aina ensimmäisiä kunnon pakkasia pitää. Nyt ollaan jo lähellä kymppiä ja pakkashöttä tupruttaa, meleko lämpimälle tuntuu jo nämä kelit...