Tämä tie vei Kallelaan.

Net sannoo, että kaikki tiet veis Roomaan. Aamusta kulläksin viemmään puukuormaa kuralällitietä pitkin, nihhuomasin kohta olevain Kallelan liiterin eesä. Josei olis vejelty lapikuorman pääle ressuva ja kummiverkkova, nivvoissannoo, että puut olis ollu pilasa.

Kantelin valamiit lapit liiterriin oottelemmaan seuraavija Kallelan käyttäjijä. Täältä läks talavi laakista käveleen ja maantie on liukkaammasa ja lällisemmäsä kunnosa mitä ikkään.

Vähänaikaa rassasin Kallelasa tietokonetta ja jokikamerata, mutta eipä vieläkhän kyntynen yltänny ratkasemmaan, miksei vehkeet toisijjaan löyvä.

Huomenisa muuten saattaa olla semmonenki tiempää, jota pitkillähemmä Mummelin kans, että saattaa toisesta päästä Rooma löytyvä. Tehhään vähän hiilijalajjäläkee, jos onnistaa suunnitelmat.

Tukikohta jää varatalommiesten varraan, jokka lämmittellee talova ja ruokkii koiruuven. Täällon siis ovet auki, jos joku peltikaton alle halvaa.

Karhuva ei ennää täälä saa pyytää, mutta hirvet ja kanalinnut ovvielä mahollista otela tähtäimiisä.

Tukikohasta kesämaahallähtövä varten pakkailemissiin tähä.