Käväsin tosa naapurisa rapijan kaheksankymppisen tietokoneongelmija ratkomasa. Nethän ratkoima kyllä, tilasimma mykistynneen konneen tilale kunnostetuvvehkeen muutamasta oululaisesta nettikaupasta. Ja vajjaan kolomensaan pöytäkone oli parimpäivämpäästä jo hajettavisa matkahuollosta.
Laittelimma sen asemiin. Tämä ikämiesnaapuri kerto, että hällä on uus nettiyhteys yhestä teelä alakavasta virmasta, jonka nimi ennen alako ässälä. Oli tullu oikeen tuliterä simmikortti ja sennumeroki.
Laitoima kortin kymmenkunta tai rapijat ikäseen mokkulapötköön. No älähämmitä, puhelivvirmasta kun alakuhässäkäjjäläkiin tarkistelin, mahtaako se kortti olla hengisä, kunniin oli vanahuksele sieltä kerrottu. Ei ihavvalamis se aktivointi vielä ollu, mutta poika lupas, että vartisa aukee.
Ja aukes kanssa. Yhteys tuli, mutta se vaan pihisi. Ossuuspankin sivuva kun yrittelimmä esmerkisk auki, nin aikaa vierähti viitisemminnuuttija. Ja nettimittarila kun yritin mittailla mekapikselijen määrijä, nin kone ilimotti, ettei voija mitata. Ei milläämmittarila.
No mitä tieten soittaan uuvelleen oppperaattorile. Oli erimies sielä langampääsä nyt. Kyselin siltä, että mikähäntässä vois mättää, olisko ehkä kyse uuven neljäkeekortin ja mokkulan sopimattomuuvesta pariks. No poika siihen, että ninse varmaanki on. Minä sannoin, että tämmösisä tappauksisa pitäs liittymätä tehesä jo kyselä, mihin sitä korttija ollaan uuvesa liittymäsä tökkäämäsä. Sannoin, että ennehhän niitä mokkuloita sai liittymämmukkaan kourasta saavista mukkaan vaikka kourallisen.
Poika sano, että ninse oli ennen. Mutta nytei ennään ole. Toimiva mokkula tuommoseen erheeseen on ostettava. Kyssyin hintaa. Satakuuskytäkaheksan €urova. No voi helevetti. Lopetima puhelun lyhyveen.
Laittelin sitte parile naapuile viestijä, että liekkö jäänny mokkuloita pölyttyyn niisä huusholleisa, jokka on laittannu ittelleen valokuijut. Kaks kylänneitoo vastas. Ja net toi mokkulat Tukikohtaan samala, kun alakovat emännän rättipiirin.
No minä mokkulojen kanssa vanahuksen luokke takas. Enmääne mokkula ilimineeras, että ei löyvä toloppaa. No sitte toinen tulile. Siitä kone ilimotti ensiks, että ei löyvy mokkulata. Minä sannoin konneele, että johan sinun pittää tuo löytää, kun se vilikkuu tuola langannokasa, perkele. No, noitumiset tieten helepotti asijata. Mokkulata kun käytteli muutamankerrran irti ja sammutteli konetta, nin jopa löysi. Kun se mokkula oli asentannu ittesä, nin sitten se ilimotti taulusa, että simkortti ei toimi. Mitä, ei toimi. Toimihan se hiljasella noppeuvela siinä vanahassaki mokkulasa.
No kohta se löys sen simkortinki. Pikkuvirhe oli vain. Kortti oli vikapäin sielä mokkulasa...
Loppu aika hyvin, mutta ei kaikki hyvin. Talloon tullee nyt 12 mekabittijä pankkisivuvauhtija. Ja lähtee vajjaat puolenkytä mekapittijä. Sannoin ikämiehele, että anna olla nyt tuo naapurimmokkula tuosa akkunasa kiinni ninkauvan, että tuon siihe vielä iskemättömämmän simmikortin, kunolemma mustaperjantaina lähösä Tapijonkyllään. Näin sovima.
No sitte ennenku lähskin pois, nin vanahamies muisti, että kattoppas tuola nettikonheela hänen puhelimesa liittymä, että mitä se kuukauvesa oikeen maksaa. Hän kerto, että operattoripoika ei ollu hälle kertonnu, vaikkoli kysyny sitä sillon, kuttilasi ittelleen sitä simmikorttija. No, minähän kipasin nettisivuile tuonne operattorimaalimmaan vanahammiehen pankkitunnuksila.
Sieloli se puhelinliittymä. Kuukausimaksu alun neljättäkymppijä...Ja miehen puhelin semmonen vanaha nokijalainen, jossei ole mittään nettijä, eikä muitakkaan kotkotuksija. Ei helevetti. Tein sielä netisä kevyvet muutokset ja laitoimma uuveksi liittymäksi parinkympin yhteyven. Alakajaisiks.
Meinaan tännään käyvä hiukka operaattorivirmasa Rovaniemelä kehumasa tätä virmaa. Vanhusystävällisyyvesä tosin on hiukka tarkistamisempaikka. Helevetti.
Tarkistelkaapa kurillanne lähipiirin vanahuksijen puhelinlaskuja, että mitä niile ommyyty...
Tukikohasta ihimettelemissiin tähä.
