Pakkasta. (2483)

Valokuvattavvaa piisais, kun kyntynen kestäis pakkasta paremmin. Pakkanen ohhyvä muovaamaan koskimaisemata. Ja aurinko muuttaa korkeuttaan joka päivä korkijammalle...

Mummelin pirssi hirnahti käytiin puukkomestarin pihalta tälle aamuva laakista, kun akku oli yön lattaantunnu ja motori oli kunnola lämmin oltuvaan yön roikannokasa. Niiija hyvä tarttaaja...

Mummeli innostu autostaan nin kovin, että pyyhkäs Siekaa kuvvaamaan autosa hakureisulta...

Tukikohasta neljänkympin pakkasta pesä puuta täynnä levollisesti oottelemissiin tähä.

Pakkasta näkösällä. (2482)

Uhittellee pohojoseen neljänkympin pakkasija. Haitanneekotuo mittään, liiterisä ommuutama kärrylline kuivaa koivuhalakoo ja talakkari tiitteränä.

Mummeli oli tännään pikku siivouskeikala puukkomestarin tykönä. Suparu ei suostunnu sielä pihasta lähteen käyntiin, vaikka se talaviauto onki. Leksula kävin pelastamasa emännän kotijo ja Suparu jäi akkulaturiijja roikannokkaan oottammaan huomista käynnistykokkeiluva.

Puukkomestari tarsviijä huomenna keskiviikkolöylyihin Sallaan. Meilleiole toistaseks pakkasrajjaa saunomisele, mutta pirssi pittää tieten saaha amusella tulile. Toistaseks ei ole Leksu jättänny käynnisymäti.

Tukikohasta aamullukemija mittareisa oottelemissiin tähä.

Valojjuhulat alakamasa. (2481)

Jovain se piristää, kun valo lissääntyy...

Tukikohasta näin kuvviin ja tunnelmiin tähä.

Postikorttikuuraa piisaa. (2480)

On tavallisen hienova maisemaa Naruskala ja muuallakin Lapisa, ainakin Rovaniemelä oli puolevviikommaisa. Mitäpä niistä enempää kertoilemmaan, kattelkaa kuvija tältäpäivää ja eiliseltä...

Tukikohasta silti sisähommista enimmäkseen tähä.

Kuurankukkaa liijankanssa. (2479)

Son semmone kosteusolosuhe ulukona, että kuuraa kerrää kommeesti jokapaikkaan. Ja jokapaikasa se ei oikeen käy, kun tuulimittarin tars pyörijä, jos vinkka puhaltaa. Ommuuten ensmäänen kerta tällatalavele, kun tarttee käyvä ensiapuva mittarile antamasa.

Ei sinne tuulimittaritankoon onneks kiivetä tartte, kun aikannaan ontullu laitettuva sinne hyvä keksintö, sarana.

Sielä se etelänsuunnala aurinkokajo muistuttellee, että täältätullaan.

Tukikohasta postikorttimaisemasta nauttimissiin tähä.

 

Pilikkirauhotus oli ja meni. (2478)

Viisvuotta ei ole aikaa ja piika ei ole ihimine, vai mitesse vanaha sanallasku menikhän...Johonkivvaan on kalenterista hilippassu tosta vaan Naruskajojen pilikkirauhotus, jota viittävuotta sillommäärätesä pijettiimpitkänä aikana.

Rauhotuksen hyövyistä en ossaa sannoo mithän, mutta onhan se taas mellevämpää, kunei tartte lähtee Siekakönkään yläpuolele erikseen pilikkipaikkoja ettimmään, kun saa kairata reikää tuttuihin suvantoihin Kuutsikönkäänniskale ja Kallelarrannasa Syväskönkään alle. Ei tartte Kallelankaan asukkaijen lähtee mertaeemmäs kalhaan.

Nyttarttee Ukanki ryhistäytyvä ja kevväämmälä aurinkopaisteela hilippoo jojele kylymärrreijän ympärile istuskelemmaan. Saa happija ja ruskeeta naamaan, kuhan alakaa kevätmollukka kiipeemään korkijammale ja korkijammale. Tännään näytti pakkaskelilä Kallelarrannasa jo tuommoselta...

Harjuksen kevätrauhotus ovvoimasa, mutta sepä ei täälä haittaa. Siika ovvaltakala kevhäälä sillonku harri pittää työntää aventoon takas. Harri ei kerkii morrille sillonku siika on otillasa.

Tukikohasta pilikkivehkeijen kunnostusta suunnittelemissiin tähä.

Pipitintti. (2477)

Talavitipien ruokintapaikala köökin akkunan alla käyp valosana aikana vipinä. Laiton sinne ympäripyöreetä valasevan letivalon, nin paremmin erottaa lintujevvärit.

Yks talitintti on vissiin syömishäirijöinen. Sitei näje ninkäämpäivälä, kun lintuliikenne ovviilikkaimmillasa. Mutta muutkun ehtoopuolela hämärisä lopettellee syöntisä, nin tämä pullee pörhölläsä kokoaijjan oleva tintti naputtellee nokallasa millon pötkörasvaa, millon vetelee nokkaasa pähkinää tai aurinkokukan kuorittuja siemenijä yksinnään. Myöhimmilläsä ehtoola tämä pullukka onnähty aterijoimasa iltakymmeneltä.

Sillon joku häikkä, jota met maallikot tieten emmä ossaa tietää. Pörrösyys on silimiinpistävä, mutta muuton son ihan reipas tintti. Ylipainoo saattaa hiukka olla. Mummeli näppäsit siitä muutaman kuvan, joista näkkee, miten pulleena sen höyhenpeite on kokoaijjan.

Suapanähhä, pyssyykö hengisä talavelläpi. Näläkään se ei menehy, mutta ylensyöntiinniinki. Toivoma, että son ohimenevää ja tintti pääsis muijen lajikaverijen kanssa sammaan ruokarytmiin.

Tukikohasta seurailemissiin tähä.

Kuulemma viijeskymmenes. (2476)

Son kuulema vuosvaihtunnu männäyönä. Eipä se maalima pysähtynny, eikä ies rykiny. Ei kuulunnu pauketta, eikä mittäämmuutakaan elämään kuulumatonta. Nakit ja perunasallaatit vaihettiin savuahvena, kylymäsavulohi ja kasvispitsoiksi. Kerräänty niihin sinihomejuustova ja erilaista pikkutilipehöörijä kaprista, olliivija, mistä itekkukanenkittykkää.

Talavitien tuorreen pariskunnan kansa vaihoima neljästään vuojen toiseks tyylikkäärrauhallisesti. Ja solisiinä, ei yötä kummempi.

Aamijainen kuiten tälleraamuva on meille myöhempi ajankohaltaan, mitä normiaamuna. Mummeli oli aamuyölä lyöny riissipuuron hauvekattilaan muhimaan. Jopas se mustikkasopan kansa maistu sejjäläkiin, kuttänvuojen ensmäänen puukattilan lattaaminen koivuhaloila oli Ukalta tehtynä. Niija pöyväsä oli tieten sitä Aarnin pyörittämmää lohituorejuustorullaa, joka korkattiin nyt iliman Tapijonkylän väkijä, kun minijä on ollu auttelemasa lapsija maalimmaan. Harossit aamijaiset, jotenka eipä juuri paremmin vois uusjaehta vuos käynnistyvä.

Ainiin, otsikosa vilahtaa puolensattaa. Son semmone ajajjakso, jollonka met kuulema tuon nykyysen vihityvvaimon kansa olema riijustelun alotelleet. Minemmuista semmosista vuosista kuin se, että kengät oli sillontällön vielä vääräsä jalasa...

Naruskan Tukikohta toivottellee kaikile tasapuolisesti ejellistä normaalimpata Uutta Vuotta 2021!

Tukikohasta tähä.