Ruma ankanpoikanenko...

Ukka kävi nakkaamassa urhean joulunviettäjän Sorsajoen sillanpieleen tänään aamupäivällä. Konneveden mies lastasi viikonpäiviksi eväät vetopulkkaan suunnitelmin, että hän viettää joulun aluspäivät ja varsinaiset joulunpyhät Sorsatunturin ja Takkaseljän hankimaisemissa. Majoitus tapahtuu laavulla ja parina yönä Takkaseljän kämpällä.

Toivomuslistalla oli muutama selkeä yö revontulineen ja tähtitaivaineen, mutta ne eivät olleet enää välttämättömät sen jälkeen, kun Keski-Suomen loskakelit olivat vuorokaudessa vaihtuneet Naruskan puolimetrisiin hankiin ja postikorttimaisiin lumimaisemiin.

Ukan arvio oli, että siellä kairassa ei näinä talvipäivinä tungosta tarvitse pelätä. Samaa mieltä oli jouluhiihtäjä, joka lähti hiihtelemään kohti Sorsatunturia, kun Ukka samanaikaisesti käänsi Lexuksen keulan takaisin Tukikohtaan.

Paluumatkalla piti kokeilla auton jarruja, kun Moilasenperän muutamassa mutkassa näkyi Naruskajoen sulassa harmaja mytty. Se oli kiepillä vähän kuin vanha sisäkumi. Meinasin jatkaa matkaa, kunnes tuli mieleen ajatus, että sehän saattaa olla joutsen. Ja niinhän se olikin. Poikajoutsen, jos oikein sen harmaasta väristä ymmärrän.

Siinä se oli tepissyt kaitaisen sulan ja tien ali menevän ojarummun välissä kävelemällä. Epäluuloisesti se vaakkui, kun Ukka käppäili kuvausetäisyydelle. Parempia kuvia olisi saattanut saada talon toinen kuvaaja pitkine putkineen, mutta asia tullee selväksi Ukankin kännykkäkamerakuvia pälyilemällä...

Sula saattaa tältä lintuselta talven jatkuessa pienentyä. Jos sen siivet eivät kanna etelänmatkalle, niin ennuste ei kaksiselta sille näytä. Olipahan kuitenkin selvinnyt hengissä kolmenkympin pakkasista, joita pari päivää sitten täällä mittailtiin.

Tukikohasta luontoa tarkkailemisiin tähän.

Pikkulinnunpelätin.

Oli tänään tunteroisen verran hiljaista lintuliikennettä ruokintapaikalla parhaaseen syöntiaikaan. Syykin oli luonnollinen. Tiaiset ja muut pikkulinnut eivät halunneet itse tulla syödyiksi syöntipaikalla.

Vaikka pelätin ei ollut kuin Ukan nyrkin kokoinen, niin se sai päivystellä yksinään honganoksan nokassa. Varpuspöllöksi se pääteltiin.

Siitä ei ole tietoa, saiko pöllö saalista. Se kuitenkin häippäsi jonnekin tunnin jälkeen, joten iltahämäriin asti saivat tintit tankkailla rauhassa pähkinää ja muuta apetta.

Siitäpä Mummelin näppäämästä kuvasta joku parempi asiantuntija voi vahvistaa, onko kyseessä varpuspöllö. Nyrkinkokoinen.

Tukikohasta tähän.

Ketähän tulee jouluksi...

Tukikohasta arvuuttelemisiin tähän.

Kaunis muisto jäi.

Ennätykset on tehty rikottaviksi. Naruska paistatteli yhden päivättömän päivän pakkasennätyksen haltijana, mutta lystiä ei montaa tuntia ehtinyt kestää. Pakkasukko siirtyili eiliseksi illaksi Utsjoen Kevojärvelle paria kymmenystä alemmalla lämpötilalla, mitä Naruskalla eilen mitattiin.

Onneksi sattui eilen olemaan kamera matkassa, kun kiipeilin tuonne lumiselle peltikatolle huoltamaan tuulimittaria, joka oli kerännyt itseensä sellaiset kuurat, että tuulenpuuskat eivät saaneet mittaria pyörähtämään. Otin tavan mukaan kuvat mittarista sääarkistoon, mutta samalla näpsin muutaman maisemakuvan, kun kello tuolloin sattui olemaan puolenpäivän ajoissa. Silloinhan aurinko on perinteisesti korkeimmillaan. Katolta etelään näytti Naruskalla alla olevan kuvan mukaiselta.

Tuulimittari oli kevyessä kuuraryytteessä. Kuuraa pääsee kertymään pakkasen ja ilmankosteuden yhteisvaikutuksesta. Toimivaa lämmityspatenttia ei tälle uudelle mittarille ole vielä syntynyt, joten sormilla on kuurat pakkasessa poistettava.

Onhan se kuura kaunista, mutta tällä kohtaa väärässä paikassa.

Tukikohasta ennätyslumia odottelemisiin tähän.

Pakkasennätystä pukkaa Naruskalle.

Pakkanen leikitteli aikansa Naruskan ympärillä Sodankylän kairassa, mutta pikkuhiljaa se näyttää löytävän oikeaan osoitteeseen Naruskalle. Ukka kävi hiukan huoltelemassa oman sääaseman tuulimittaria ja samalla, kun katolta vilkaisin pohjoista kohti, niin siellähän se Naruskan Pakkas-Ukka taivaanrannalla vilkutteli, että täällä ollaan.

Ilmatieteen laitoksen Naruskan mittari näytti omia astelukujaan -31,1 astetta tässä puolenpäivän kantimissa. Jos ette kuvassa näe Pakkas-Ukkaa, niin se ei ole näköhäiriö. Pakkas-Ukka jäi Tukikohan savupiipun savun taakse. Enempiä kuvia ei kärsinny konttasilla sormilla näpsiä, kun tuulimittaria putsatessa alkoi jo sormenpäät muuttua valkoisiksi...

Illalla, jos joku suo, laulelemme kauneimpia joululauluja Tukikohan juhlasalissa, joka toivottavasti pullistelee täynnä Naruskan kyläläisiä.

Tukikohasta ääntä availemisiin tähän.

Turhija valavomisija.

Kymmene vuotta sitte ku Kajjaanisa muutama sisätautilekuri katto kumiletkuillaa Ukan sisukaluja, nin sillon oli puolentunnin tauvoton oksennuskouristus. Se opperaatijo meni jo alakajaisiks hiukkase pieleen ninko entusella portellissakävijälä. Lipsahti vikareikää. Ukallekki lekuri työns letkusa ensiks henkitorven puolelle. Eli vähä ohi. Sitä yskää kesti minnuuttitolokula, mutta taukova oli vaan viis sekunttija, kullääkäri sano, että nyllaitetaan oikijaan paikkaan...ja laitto kans. Muoviset suukapulat hampaijjevälisä silimät ristisä piti ootela, millon pumppu hyppää vipratillaan.

Tännään Rovaniemelä kertoilin aijempija kokemuksija sillä aikaa, kun nätti tyttö laitteli suoneen jottain rauhottavvaa.

Sehän ukko simhautti letkusa kerrala oikijaan paikkaan. Kakskertaa meinas alakaa yrjöttään, mutta sitte tilanne rauhottu. Pystyin olleen letkut sisuksisa hilijaa kylellään vajjaat kymmene minnuuttija seinille ja hoitsuva kattellen. Eikä sollu mittään. Ei ees net kappaleijen repimiset sieltä jostain portinpielestä tuntunnu miltään, ku Kajjaanisa sekin sattu kouristuksisa niihhelevetisti.

Olipa kaks iha erilaista kokemusta. Seuraavala kertaa en ota ennää rauhottaviakaa. Nymmeni kaks tuntija jouluostosaikaa herräämösä istuskelesa ja hoitsujen kansa raataillesa. Ei vispannu, eikä heittänny yhtään, vaikka net vähä semmosela uhkailit. Net ei laskenu kuiten kaupungile, ku pelekäs Ukan alakava sielä hillumaan...

Parituntine tauko paikala päätty issoon kuppiin kahvija. Ja munkkipossuun. Ja sitte kotijo näpäkännäköne neito ikäseksee kuskina. Siniselä suparulla.

Jollon tarvetta tutkitutella mahavärkkijä tuolta kautti, nin eikun pukille vaan. Taijan ruveta kulukeen parivvuojen vällein ninko pumppulekurila, nin ei pääse sisätauvit liika pahhoiks. Ikkää kuttullee.

Tukikohasta puuta pessään kakskytäviijen asteen pakkasesa lykkimissiin tähä.

Joulutunnelmata Rovaniemeltä.

Ukka ollevollisesti nähäny pikkupainajaisija yön. Nyt tars lähtee silimät suittirenkaana ajjaan kohti uusija ilosija seikkailuja Rovaniemen kaupunkiin. Enoo tilannu sijjaa majatalosta sieläpäin, ku Mummeli on aikonu hakija ja kuskata takas Naruskale. Sinisellää. Joseivä sitte pakkaa harmaasee vetoketjupussukkaa Ukkaa. Kymmene vuotta sitte vastaavasa paikasa olillähempänä kuolemata kukkoskaan.

Nooh. Eikait tuo ole mithän. Letku nielasta ja antaa lekurin kattella, onkhan sielä takaiskuventtiilijä ennää olemassakaa Ukamputkesa. Ukka siläaikaa vaa ihampikkuse yökkii.

Tästä josmää seleviän, ni en ota kunnonkännijä. Ja jos en selevijä, niseon tapiolayhtijön murheita.

Ommulla aihetta pysyvä hengisä. Pari rastija puutuu vielä joululahajalistasta. Omat.

Tukikohasta parinkympin pakkasta pitelemissiin tähä.

Kallelan joulukuun puolivälin 2015 talvimaisemat.

Kallelan vuokramökillä on aina silloin tällöin käytävä huoltoretkellä. Pakkasella käynti tulee aina paremmin muistiin, kun mökissä ovat vesivehkeet ja muut nykyaikaiset systeemit, joiden toimivuutta pakkaset aina testaavat.

Kaikki pelasi tänään normaalisti. Ukka näpsi kännykkäkameralla muutaman ajankohtaisen kuvan Kallelan rauhallisista maisemista. Naruskajoki virtailee vielä aika vuolaana, mutta pakkaset muuraavat Syväskönkään pikkuhiljaa enemmän ja enemmän umpeen. Kokonaan ei veden virtaus koskesta koskaan lopu, mutta avovesi pienenee. Vuodenaikaan nähden koski on vielä reippaanlaisesti auki.

Sielläpä se Kallela seuraavia asukkaitaan odottelee neljänkymmenen sentin hankien ja luonnonrauhan keskellä.

Tukikohasta pikkupakkaseen totuttelemisiin tähän.