Täsäkunommenneilläsä jonkullaine inventaarijo Tukikohasa, nin kaikkee löytyy. Neljävvuojenikänen Pikku-Kerttu kunoli täälä viikompäivätsitten, nin laatikkokasoja ja erilaista roinaa kattellessaan oli Mummultaan kysyny, että tääkö on sitä maallista...
Mummu tietenki oli vastannu, että tää on justiisa sitä. Lapsen suusta tottuus kuuluu.
Eilen tuli tuolta asunnompuolelta jonkun kaapin syöveristä vastaan erikoisempata tavarata, jota täsä huushollisa talovväki käyttelee tällä hetkelä nollatoleranssila. Löyty lonkeroo, tuota suomalaistensuosimaa harmaata litkuva, jokei koskaan kuulunu ommiin suosikkialakahooleihin. Parempi puolisko sitä saatto joskus latkija. Valakoviinijä ei ole löytynny, mutta minäpä olenki oman ossuuteni maalimanviinoista jo ryypänny.
Kahta lonkkupullova tutkittiin sevverran korkkija aukasematta, että miltä aijjalta mahtavat putelit olla. Päiväys oli 11.4.2008, joka lie valamistuspäivä. Siitähän son heleppo laskee alakoholittoman aijjan pittuutta emännälä ja itelä, viitisentoista vuotta. Aika mennee ninko iltamisa...
Paranookolie vanahetessaan, ninko viini. Saattaa jäähä ikkuiseks arvootukseks.
Mennäämpäs toiseen asijaan. Lumimäärään Naruskala. Eilehhän tuota pukkas vissiin jokapuolela Suomee paljollaisesti. Tääläkin sato, mutta myös kova etelävinkka lennätti entistäkin, jokon pehemosta pinnasa kuimpumpuli. Aamumittaus selekeelä kelilä vuorostasa anto lahajomattoman tuloksen 89 senttijä. Metristä ei siis kovinkaukana olla.
Met täsä emännänkans jatkama maallisen inventointija ja samala teheme ison kevätsiivouksen rättikerräykseen ja myös jätesäkkilöihin. Vaateppuoli ainakimmulla on ostaisa vissiin ollu halapaa laatuva, jokon vuosijen varrela kaapisa kutistunnu. Lähetän pienemmile miehile...
Tukikohasta aurinkopäivää oottelemissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti