Enteileekhän harvennu kirjotustahti tulevaisuuvesta jottain. Tiijä häntä, mutta aihheet on käynyvvähä vähemmiks, kunon kymmenenvvuotta kirjootellu plokijuttuja tavallisempienistä aiheista.
Onneks kuiten joskus tapahtuu Tukikohasakin semmosta, mitei ennen ole tapahtunnu. Kyläseuraa siiton kiittämine, että sen aktiivit Tarja ja Mari ja muut vielä jaksaa koittaa puhaltaa kokkoontumissiin elova.
Kerräänty tänne kolomattakymmenettä syömämiestä. Reilut neljäkytävuotta piti Ukka Matimpoijjankin Sallasa asuva, ennenkö ensmääsen kerran syömälautasela olit annos kampsuja puolukkahillola ja potuila. Tais siinä ripsaus olla sipulivoisoossijakin, jokon kuulema pakollinen täsä evvääsä.
Muutama kuva kerty kampsuevväällaitosta. Perusainekset kampsuisa on ruisjauho ja porovveri. Niistä Tarjala oli köökisä astijasa letummuotosija pikkulevyjä, joita hän keittelit tunteroisen hellala vissiin ossuuskunnanvveessä. Vaati kuulema tuommosen käsittelyn, että niistä lättylöistä tullee syömämiehele sopevampehemosija ja kuohkeita.
Ruokasaa evästä soli Ukankimmavummukkaan. Veriruuvat sinälläsä on aitova luonnontuotetta, jotenka miksettei semmosta laitettas ja syötäs. Kaikki porosta lautasele, niihhänsen pittääki olla.
Tyytyväisejja kylläisennäköstä porukkaa poistu paikalta, eikä kukhan ollu huonolatuulela lähtiisä, vaikkei Iivo kuuvettasijjaa paremmin hihtokilipailuisa pärjännykkää. Hyvä ruoka, hyvä mieli.
Tukikohasta kuntopakkasija turhaan oottelemissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti