Olit niistä letivalopötköistä puhetta. Solikin sopevaa isäimpäivän voimisteluva kiikkua tuone perimmäiseelluokkaan kaikkiin valasimmiin uuvet putket vanahojen vielä toimivijen tilale. Sytkät vaihtu siinä samasa.
Sähkövä näijen uusijen pitäs teknistentietojesa perusteela viijä puolet siitä, mitä net vanahemmammalliset. Elikkäs kolomekuusvattiset on nyt vaihettu kaheksantoistavattisiin. Muuala täsä talosa palavista letivaloista ei niijen kestävyyven perusteela ole oikeen hyvvää kokemusta. Lähinnä tarkootan pihavaloja, jotka ei luvattuja tuntimäärijä meinaa kestää.
Niitä vois tieten vaihtaa takkuuseen, mutta ei olettullu nin tehtyvä.
Tuola meijän peräluokaks kustutusa isosa huoneesa on huonekorkeutta se sama liki neljä metriä, mitä koko koulutilasa keittijötä lukkuunottamatta. Sinnekkun nousee kiikkumaan, nin pittää olla oikijankorkuiset aatikkaat. Nin korkeita ei ole tehastekosina täsä huushollisa, joten rakentelin savottajätkäsänkyyn omat tikkaat, jotka vetelin vankoila liinoila kiinni.
Jalat siinä olit aikas kovilla seisoskella alumiinipienampäälä pitkähkön aijjan, ennenko kaikki tuosa huoneesa olit vaihettu.
Ei olettullu ynnättyvä, kuoleentuuko nuo lamput vähemmäsä sähkönkulutuksesa ikäkuunapäivänä, mutta ompahan kokkeiltu. Hyvvää niijen toiminnasa on se, että valot syttyy iliman viiveitä. Eipä tuo vanhoillakkaan montaa sekunttija kestänny...
Tukikohasta kaamosta kirkkaisa valoisa viettelemissiin tähä.
Meillä pitäisi hommata tuommoset letivalopötköt. Ei tarttisi hämäränhyssyssä kynttilän valossa hiippailla kuin tontut :)
VastaaPoista