Alakaa Tukikohasa olemaan taas elo kohillaan. Sairastimma sovusa yhtäaikaa emännän kanssa koronan. Eipä sollu normiromuskaa kummempi onneks meilä kummallakkaan. Mulla ei ees kuumetta, eikä parin päivän kurkkukipuva, ninko paremmala puoliskola. Räkä tippu nokasta ja satunnaisesti yskitteli, mutta yskäkään ei yöunia haitannu.
Nyton kymmenkunta päivää pijetty karanteenija ja muutama immeinen käännytetty portailta takas näijempäivijen aikana, mutta nyton taas ovet sepposenseljällään.
Mettästystä jatkuu vielä ja marjastukseenki on maholllisuuksija karpalosuola. Niiton paljollaisesti täälä, ninko varmasti muuvallaki. Ja lintuja ovvielä pilivimpimmein.
Pannuhuone ja liiteri on siivottu perusteellisesti, vaikkei palopääliköstä ole tietova. Kulutimpa pienelä työtehola pari päivää kellaritiloisa sitämukkaa, mitä jakso. Ja hyvijjakso.
Tuli sielä kellarin alimmisa osisa mieleen, että meilon kohtuullisenhhyvät pommisuojatilat täsä ittelä ja naapureillekki, jos tuo ijän kahju päättää lähtee rynnimäämmuuallekki kuin Ukrainaan...Lisäks puulämmitteinen talo, joka pyörii talavipakkaselaki lämpöösenä vappaakierrola. Kohta luulis alakavan tämmösten talojen kauppa käymmään.
Met emon kansa uusimma viimevviikkosen perruuntunneen Rovaniemiretken tänhään ja tuuma taas ehtooksi Tukikohtaan seurraavija vieraita vastaanottammaan.
Tukikohasta pakkasta ja sejjäläkiin lumija maahan oottelemissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti