Non ollu rakennushommile sopevat kelit. Etenee se liiteri Kallelasa, mutta on siinä hittaampija vaiheita, ninko ulukolautojemmaalaus. Menneekait siinä jokutunti, kun tellaa pyörittellee maaliastijan ja lauvan välijä ja lauvanmittaa kaikkijaan hyvämmatkaa toistakilometrijä.
Maajussit tekkee talavivarastojasa, jotemmuutkin on töisä kuin kotirakentaja. Pellole on kehittymäsä uutta elämää, kuvvanhat on pakattu muovikuuliin. Luulin, että net keltaset on voikukkija, mutta kasviasijantuntija ilimotti niijen olevan jottain maitikkija. Mulle net kaikki on jorriinija...
Tuo kuvasa näkyvä ilimeisesti ruåttalainen punamultamaali ommuuten halapaa ja hyvvää samalakertaa. Kertavetelylä tullee vitivalakosesta pölökyn täyskanttilauvasta punanen siihevviissiin, ettei toista käsittelyvä tarvita. Viijeläkympilä kun saa kaks kympinastijaa rautakaupasta ostaa, nin keittämmään ei kannatte alakaa. Jauhot on kalhit tänäpänä.
Jokivesi on tullu kiltisti takas kesävetteen. Vielolis kaksviikkoo aikaa ensmääsiin steinerikoulukkaisiin, muttei taija tällekkessää keritä jokirantaan muuta kuin rakennushommiin. Aikasa kutakin sano se pässikin, päätä kulleikattiin.
Tukikohasta neljättä koronarokotusta ehtoopäivälä oottelemissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti