Ojankorpihillan aika.

Son nyt hillampoiminan aika heppeimmillää Naruskan tasala. Hellevarotukset kannattee ottaa vakavasti, kullähtee korpijänkijä tallaamaan. Ninko sanottu, avosoile ei ainakhan Ukkaa ja Mummua saa enerkijata tuhulaamaan. Sielon tyhyjää täynä.

Kartat essiin ja pikkupurovvarsija sieltä ettimään. Ja niiltä hillaa ettimään. Sielon tyhyjijä välikköjä, mutta sitten sattuu ennempitkää kohale aari taippari, joilta isoja marjoja kerttyy nopijasti. Ja laatu on ykköstä.

Taivassalolaiset laskeutu Naruskale eilen. Son varma merkki, että hilla alakaa olleen poimintavirreesä.

Tuoson vielä kuvat sennäkösestä korpimaisemasta, mistä net hillat näiläperilä löytyy. Ja Sorsa-Takkaselekätasalla ompuolet kypsää, mutta net loputkikkypsyy viikosa, kuhhellevarotukset pyssyy voimasa. Tuntsalle pohojosempaan parivviikompäästä.

Tukikohan paras hillapaikka tällähetkelä on pakastin. Sielon jokukymmenenkilloo viimevvuotista tallesa, jotenka ei välttämäti tartte helteeseen ittijään kiusaamaan lähtee. Net, jokka lähtee, kannattee muistaa ottaa juotavata matkaan. Tai voi sitä korpipurostaki kämmensilimästä ryypätä. Hillapaikalta.

Tukikohasta tottapuhumissiin tähä.

Harvoin tyrkylä.

Joku jos on leukumallista puukkova vailla, nin Ukalta saattais saaha ostettua yhen kappaleen. Kuten kuvista voi päätellä asiaa tunteva, nin kyse on puukkomestari Vasaran käsityötä olevasta puukosta. Kahva raitaa, helat uushopijaa, terän takojan nimi ei toistaiseks tievosa ole, mutta terän on puukkomestari hyväks havvainnu. Tuppi on lavukkaasti käsin ommeltuva puukkomestarin ommaa tisainija olevaa nahkaa, jonkalaista ei vielä kolomannessakkaan kavunkulumasa vastaan kävele.

Ukale voi laittaa sähköpostila tarjouksija tästä miesten työkalusta, joka on monikäyttönen peli. Sähköposti kulukee vilikkaasti osotteeseen ukka.santala(ät)naruska.com. Luveskelen postija maalimalla, misä aijon vietellä huomisesta etiäppäin vajavan viikompäivät. Leuku tieten mukana Oulu-Vaasa-Jyväskylä-Oulu-Keminmaa-Rovaniemi-Naruska reitilä.

Tukikohtaan jää ehtoopäivystys. Majotuksista voi tievustella Ukalta telehvoonivvälitykselä.

Tukikohasta aamusela maalimale tarttaamissiin tähä.

Kolomas vuos päräytettiin käyntiin...

Mikäs sellystimpää täsä maalimasa vois olla kuin lastellasten synttärijuhulat. Jovain sitä voi yhen viissattaa kilometrijä heittää kesähelteesä tuommosen asijan takija, kun Aarni Otso Oskarille tuli kaksvuotta täyteen.

Kymmenen killoo leekotuploja Aarnile ja niile Mummelin suunnittelema säilytyspussi tuntu olevan mielusin synttärilahaja. Kerruupussukka äitelle ja isäle. No eisentään, kalavehkeet entien Aarnija kiinnosti. Jopa nimpaljon, että juhulakalu oli isäsä ja Mummelin kans kesken telskeijen Ounajojela uistimevvevosa. Ei syönny kala helteesä, mutta yritystä oli.

Son semmonen kalamiehealaku tuo Aarni, että saa hakija kaksvuotijaista. Nuorna son vapa väänettävä...

Tukikohasta näjemmä taas hellettä pitelemissiin tähä.

Aarnimarjat parilta aarilta.

Korkijat korpijängät, siinä on se sallaisuus, jonka voi julukiseksi muuttaa. Jos joku löytää hillikon aukeelta jängältä Naruskan suunnilta, nin onnitelkoon ittijään ja pitäköön tietonaan. Meitin kulukemilla aukijan paikan jängilä ei marjoja ole vastaan tullu.

Aarnilla, eli poijjaanpojala, on huomenisa kaksvuotisjuhulat. Sinne kun aamula matkustama, nin Aarni pääse näppäämään mahansattäyteen kunnollista Naruskankorpihillaa. Pieneltä korpijängältä korkijalta tuola yhteismettään aluveella ruotasima Mummelinkans aamupäivän viileemmälä nelisenkilloo parasta plaatuva, mitä hillamarkkinoila on tyrkylä. Jokatoisemmarjan pysty poimiin, aurinkoisemmala paikalla melekeen jokkaisen. Ei yhtään ylimennyttä, eli nämät on kypsynneet siitä kukinnasta, joka tapahtu juhannuksenseuvusa.

Tuosson mallikuvat tänpäiväsestä jängästä. Tyhjijä aareja on, mutta sittenkullöytyy sopiva aari, nin äkkijä niitä isoja kilon ruotasee. Son varmaa, että jos helteet alakaa vielä jatkuun, nin kovin pitkijä päivijä ei ainakaan Ukka jängälä jaksa hilippova. Jos ei kanna korillista kylymää alakoholitonta kaljaa matkasa...

Tukikohasta Tapijonkyllään aamula aarnimettähillain kans suunnistamissiin tähä.

Lapijomiehen auttaja.

Autotallinkulumala on muutamavvuojen ollu puolenkymmenen helevetinsuuren koivuvainaan kannot. Onneks sattu Moilas-Jussi ajeleen raktorikaivurinsa kans Tukikohan ohi. Puhelinsoitolla mies koukkas takas ja teki kymppiminnuutisen hommija takapihala. Ja Ukka säästi Mummelin lapijohommalta...ja vähän itteesäkki.

Sinneppä net kannot hautaantu maanpovveen ja kone tasas jälet. Tuli parkkipaikkaa lissää kesäks ja talaveks.

Tukikohasta tähä.

Korpihillakatsaus.

Josei Naruskala tule hillaa avosoile ja suojasemmile jänkälaitamille, misä on puusto suojana, niin vielä on mahollista kiivetä korkijammalle korpipaikoille. Mummeli kävi mustikkakierroksellaan parillaki korpijängälä, joisa näyttäis olevan melekeen net hillat, mitä tähän kairaan tulosa on.

Tuohon kuvan kouraan kerrääntyneistä mustikoista ja justiinsa kypsyneistä hilloista tenttasin Mummua hillojen kypsyysasteesta. Ja arvijo tuli: yks viijestäkymmenestä on poimittavisa tällä hetkelä. Raakana olevat alakaa isommin kypsyyn aikasintaan viikon-kahen sisälä. Ja Mummelin arvijoon voi luottaa...Määrijä on mahoton arvioija täsävaiheesa.

Tämon epäviralline arvijo korpihillojemmäärästä, kunei niitä korpija laajemmivvielä olla kierretty.

Tukikohasta rauhasa oottelemissiin tähä.

Venäjänmaan mettäpalo hoitui satteeseen.

Eipä näyttänny tarviivan iso mettäpalo sammuvakseen kuin hiukka toistakytämillijä taivaalta sajellutta vettä. Kotalankylän palopäivystykset on purettu, eikä näytä ennää savut naapurista nousevan, eikä myöskään haisevan.

Vasaran Arton asentopaikka oli vielä paloasemana tänä aamuna, mutta paloautopajatso on nyt tyhjennetty ja tilanne ohitte. Hyvä niin.

Hiukka toistakytämillijä sateli eilen ehtoopuolela Naruskala. Varmaan samoja millejä tuli rajantaaksekkin. Tännään on luvannu ehtoopuolelle vielä lissää kovijakin sajekuuroja, joista ukkoset toivottavasti ei räiski mihinkään uusija ristijä. Tulleepa jäläkisammutus hoijettuva, jos näin käy.

Tukikohasta normitahtiin siirtyilemissiin tähä.

Tukikohan tontti esikasteltu.

Varsinaiset Venäjämmettäpalot raivoo tuolla rapian poronkuseman pääsä eteläämpäin. Tälle aamupäiväle ja vielä iltapäivällekki tuli ilonen yllätys taivaalta, kussatelee vettä, joton tullu jo vajjaat kymmenemmillijä. Se tekkee kaikele täälä hyvvää. Kotalanseuvusa se tekkee tosi hyvvää ei ninkään sille mettäpalole, mutta vielä syttymättömäle mettälle Suomenpuolella kyllä.

Käväsin aamupäivälä vilikasemasa, miten puukkomestari jakselee Kotalankoulula, kussielä on tällätuulella se savusuunta Vennäämmaalta. Sieläpä oliki Sallan palokunnammiehijä ja ilimeisesti vappaaehtosija sammuttajia oottelemassa, millon paloaluve tunkee Suomempuolele.

Tuosson eilisen kuva Karhutunturimpäältä paloaluveen suuntaan. Kuvasta näkkyy selekeesti, että heilä on naapurisa kaks paloaluvetta, eli toinerrajalla ja toinen sisemmäsä, eli Nurmitunturimmaisemisa.

Maakuntasaje pittää olla sen satteen, joka nuo paloaluveet pysyvästi sammuttaa. Sihen ei kymmenemmillijä piisaa.

Tukikohasta raikkaasta sajesäästä nauttimissiin tähä. Ja ei ukkosta...