Paine alahalla, paine korkijalla...

Painetta tarttis olla. Eri paikoisa. Eilissä ehtoolla alako ropleemit, ku Ukan saunasa käyvesä ei suihku pysyny päälä. Se tarkotti sitä, että Naruskavvesiossuuskunnan putkesa on häikkä. Tälle aamuva tilanne oli eelleen heikommasa jamasa, joten piti hiukallähtee asijasa soittelemmaan. Ja tutkimaanki.

Onnimittäin hankalampi juttu, jos astijanpesukonheita ja muita vermeitä ei pysty käytteleen, ku on tuota tiskattavvaa tievosa enempi ja vähempi vielä kolomevviiko aijjan.

Vesiossuuskunnan pumppuihimiset oli yks sielä ja toinen täälä, mutta Naruskalla ei juuri kukhan. Pulukkaviijan korjuukaksikko selevitti, että jostakin päin valluu vettä ohitte viitisentoista kuutijota tunnisa, eli ei iha pikkumäärä.

Ukkaki joutu Mummelisa kansa keskeyttään halakohommelit, ku piti lähtijä torppa torpalta hiukkase katteleen, kennen talo on muuttunu akvaarijoks. Semmonenki nimittäi on mahollista, ku vesijohtova mennee tyhjilläänki olevii torppiin.

Jopa se löyty yhen tyhjillää olevan talon pihalta kaivo, josta vettä purki maihin niimmaan perusteellisesti. Ei onneks talloon sisälle, vaan pihakaivon laitoin ylitte. Maaha ja jokkeen.

Ei auttannu muuta kuin ruuvata talohanikat kiinni ja hällyyttää talon muuvala asuvat omistajat tutkimmaan, mistä ropuista on putket irronnu.

Nyt pysy suihkuhanikat päälä ehtoosaunasa Tukikohasa, jote ensyön saattaa taas nukkuva rauhallisemmimmieli. Ja ootella huomista staineriryhmää. Hesalaista pukkaa kuulema. Kakskytäviis suuta ruokittavaks. Ja lautasija tiskattavaks.

Tukikohasta seuraavaa hallayötä outtelemmisii tähä.

Ruskan merkit pakkasessa.

Kevyt kenttähalla pyyhki Naruskaa elokuun viimeisen päivän vastaisena yönä. Parisen astetta kahden metrin korkeudella maasta tarkoittaa maan rajassa vielä hiukkasen suurempaa miinuslukemaa. Se on sienisadolle ja alavien paikkojen mustikoille huonompi juttu. Ja tietenkin vielä huonompi juttu niitä haluavalle.

Aurinko paistaa hallayön kunniaksi. Maailma näyttää pitkästä aikaa ihan toisenlaiselta, kun näkee auringon. Eipä se ole näyttäytynyt kuin ihan satunnaisesti muutamia minuutteja paksujen pilvien välistä silloin tällöin. Ja pääsääntöisesti ei ollenkaan.

Alkava ruskakin näyttää auringon valossa ihan toisenlaiselta kuin pilvisäällä. Tukikohdan ruskasta voitte päätellä, että täällä on koivuissa aika runsaasti koivunruostetta. Ilmiötä on paljonlaisesti kaikkialla Lapissa. Ruostekoivut eivät taida ruskaväreissä tänä syksynä räiskyä, kuten tekevät terveenä olla saaneet puut. Haapa ei vielä ole väriä vaihtamassa, eikä myöskään pihlaja. Pihlajat tekevät Lappiin aivan valtavan marjasadon, joten tilhille tulee lystiä. Ja lunta tulee ensi talvena vähänlaisesti, jos vanhan kansan ennusteet paikkansa pitävät.

Sääkameran kautta voi ruskan laatua alkaa arvoimaan. Vielä on matkaa ruskan tarkkaan ajankohtaan, joka on se 10. päivä syyskuuta kello 14.

Ukalla on tänään entisen elämän viimeinen päivä. Huomenna  on loppuelämän ensimmäinen päivä. Siltä se ainakin tuntuu, kun eläkeyhtiöstä tulleessa kirjeessä lukee, että syyskuun ensimmäisestä päivästä 2014 alken Ukka viettää vanhuuseläkepäiviä. Virkakamppeita ei tarvitse kaatopaikalle kantaa, kun se homma tuli tehtyä jo joku vuosi sitten. Eilen Eemelinpäivänä täyttyi viiskytäkahdeksan, eli Ukan oikea eläkeikä. Ei näkynyt kynttiläkakkua, mutta eipä kaivattukaan.

Tämän elämän viimeisen päivän Ukka taitaa viettää halkoläjällä, joka pitäisi muuttaa ennen talven tuloa halkopinoksi. Siellähän sitä on aikaa sinisiä ajatuksia ajatella kuin Havukka-ukka konsanaan.

Tukikohasta alkavasta ruskasta nauttimisiin tähän.

Täällä suihkarit saavat lentää...

Tai eivät täällä, jos Naruskasta puhutaan. Tässä kairassa ei pääse kuulemaan, eikä näkemään isoja suihkukoneita. Jos täällä kuulee lentokoneen äänen, niin yleensä joku piirtelee kierukoita taivaalle jollain Hornetilla tai vastaavalla pikkukoneella.

Mutta eipä tarvinnut mennä Tulppion kairaa kauemmaksi, kun jo lentopeli veti kirkkaalle taivaanrannalle suoraa viivaa ja korkealle. Piti näpätä paluumatkalla sieltä oikein kuva, kun Ukka palaili kotisaunan lauteille vietyään muutaman hämäläisen patikkaihmisen starttipaikalle Tulppiojoen rantatörmälle ihan Tulppion Tiskon viereen. Sieltä tämä neitonen aikoi vajaassa viikossa kipaista Naruskajärven eteläpään tasalle, mistä hänet sitten tulevalla viikolla käydään noutamassa.

Hiljaisen oloinen oli Tulppion suunta elokuun lopulla. Eipä ollut kuin muutama kalamies Nuorttia ja muita lähivesiä kuulemma kalastelemassa, kertoili Tulppion Majojen omistaja. Kesä sen sijaan oli kuulemma ollut kiireisempi.

Eipä Ukka onnistunut tuon kuvassa olevan suihkarin ääntä parkissa kuulemaan, mutta näkipähän kuitenkin viirun vetäjän, kuten kamera todistaa.

Tukikohasta hallayötä odottelemisiin tähän.

Tuntsalla harossi sienisato.

Mummeli kävi eilissä päivänä ruokahuoltamassa Lahden Steinerkoulun Tuntsan päiväretkeläisiä. Väliajoilla oli hiukkasen aikaa pistäytyä sienimetsässä tutussa paikassa Tuntsantien varrella.

Tuonkin ikäisen ihmisen  kuin Mummelin sanomaksi on kohtuullisen vakavasti otettava lausuma, että hän näki enemmän haaparouskuja, karvarouskuja ja haperoita kuin koskaan niin pienellä alueella, mihin poiminta nyt kohdistui. Laajempaan retkeen ei ollut aikaa, kun piti huolehtia koulukkaista.

Laadultaan pari sangollista Mummelin keräämiä sieniä oli täyttä priimaa, eli sienistä ei löytynyt yhtään matoista tai muutoin kyseenalaista laatua.

Kuvistakin voi päätellä, että sienet ovat parhaimmillaan ja kauneimmillaan juuri näinä aikoina, eli Lappiin kannattaa nyt suunnistaa sienestämään. Tai ainakin Tuntsalle...

Kauneimmat sienet ovat tietenkin syötäväksi kelpaamattomia myrkyllisiä kärpässieniä, jotka tietenkin jätettiin komistamaan alkavaa maa- ja puuruskaa...

Tukikohasta seuraavia sienireissuja suunnittelemisiin tähän.

Leirikoulukkaat Kivitunturissa Savukoskella.

Tukikohdassa on kuluvan viikon ajan ollut sopivaa säpinää, kun Lahden Steinerkoulun reilut parikymmentä koululaista kaksine opettajineen ovat olleet täällä majoituksessa.

Karhutunturi on valloitettu, samoin Sallan Sota- ja jälleenrakennusajan museo. Tänään oli vuorossa naapuripitäjä Savukoskeen tutustuminen. Siellä kohteena oli Kivitunturi, jonka maisemista tämä reipas ryhmä tuli iloiseksi. Ja vaikka muualla Lapissa satoi koko päivän, saivat nämä retkeläiset nauttia poutasäästä. Ukka sen tilasi heille...

Huomenna on vuorossa Tuntsan kympin vaellus Tuntsajoen sillalta Nuoluskurun kodalle ja edelleen Kuskoivan päälle, mistä aukeavat loihakkaat maisemat kaikkiin ilmansuuntiin.

Opettaja näpsi tämän päivän reissusta Ukan kameralle muutaman otoksen, jotka laitetaan tänne näkösälle. Hyvin täällä pyyhkii kaikilla pyysivät he kertomaan.

Tukikohasta lättykekkereihin valmistautumisiin tähän.

Haperot paistumassa ja rouskut kiehumassa.

Mummeli ja Venla tekivät ennen iltahämärää ja saunaa pienen kierroksen jokivarressa ja Tukikohdan tontilla. Tuloksena oli pari ämpärillistä sieniä. Karvarouskuja ja keltahaperoita olivat kuulemma merkiltään.

Rouskut Mummeli ryöppäsi asianmukaisesti ja haperot perinteen mukaan paistettiin pannulla. Haperot napsittiin makupaloina hapankorpun kanssa. Voin ja suolan lisäksi haperoihin oli paistettaessa lisätty aavistuksen verran mustapippuria.

Sinne häippäsivät haperot makeisiin suihin. Sieniväki toivoo kelien lämpenemistä nyt, kun maa on aivan varmasti saanut riittävän määrän vettä, joka kuulemma on sienien menestymiselle tärkeää. Mummelilla on kesän helteiden jälkeen epäilys, että joidenkin sienien rihmastot ovat saattaneet saada siipeensä kuumista keleistä.

Tukikohasta Lahden Steinerkoulun leirikouluviikkoon keskittymisiin tähän.

Hyvä halkohaltija kävi Tukikohdassa..

Kolmisenkymmentä kiintoa kuivaa kuusta ja koivua silppuuntui parin päivän aikana haloiksi takapihalla. Sade pyrki haittaamaan operaatiota, mutta homma saatiin valmiiksi, eivätkä persaukset kastuneet kuin traktorin penkillä, kun sitä siirreltiin työhollille.

Loppusiirron urakan jälkeen teki Venla, joka tykästyi tähän kuusikymmenluvun alun Massikkaan korviaan myöten. Halkomakone traktorin perässä taittui matka Linko-Jarkon pihamaalle yhtä raikkaasti kuin pelkällä nupilla ajelu sieltä tänne.

Halkomakone jatkaa Posti-Jussin hommiin Moilasperälle, missä se saa myös talvehtia, koska talvella sitä ei tarvita.

Tukikohdasta pinoojahaltijaa odottelemisiin tähän.

Nuppi, nuppi, lipputangon nuppi...

Ei pudonnut tällä kertaa isoisän, eikä kenenkään muunkaan päähän. Mutta vaihtui, koska vanhasta nupista on tuulituulonen tai joku muu luonnonilmiö vuosia sitten vienyt ylemmän puolikkaan.

Tankoahan kohteli kaltoin joku tuntematon peruuttelija, jota edelleen jäljitellään. Tankoa tutkittiin tänään muutamin testein ja todettiin, että se saa jatkaa pihan koristuksena edelleen. Vanha nuppi vaihdettiin käyttämällä tankoa maassa. Samalla se mitattiin, niin tiedetään ostaa oikean kokoinen uusi lippu. Mittaus osoitti yhdeksää metriä. Naru vaihdettiin tuoreeseen myös.

Tukikohdasta liputuspäiviä odottelemisiin tähän.