Hengisä met täälä eelleen olemma, vaikkei kuulueikänäy. Puolvuotta voi olla sopevampi väli kirjootella mittään tänne kuijjokapäivä. Välleemmennee päiväkausija, josei viikkokausijaki, ettemmuista koko plokija ennään.
Olima Kasperinkanssa kolomistaan emännyys ja minä muutamala järvelä tuola Sinetämpuolesa. Oomma sielä ollu ennenkivvaannyt tälle kessää minä ensmäästäkertaa. Jikivermeitä oli ämpärillaijoisa poijjaan venneessä valita asti. Kummuut värit olit melekeen koklattu, nillaiton virveliin vaaleempunasen jikin. Soli pinkki, eikä kirkkaanpunanen.
Jopa siihen kävi het ensmääseen täsmäheittoon joku kala nuolasemasa, mutta ei tarttunnu. Vissiin alakaa vanaha hijastummaan vastavetoliikkeisä vai olisko alakukankeutta, ninko sielä yhesäleirisä...
Sitten Kasperi ilimotti, että tutkasa näkkyy kommee jänkäkoira ihampohojasa, halluutko kokkeile...samakaittuo, ohan issoo haukee mukava väsytelä ja punotullangan pääsä oli ennejjikijä vaijeriperuke, joka kestää hampaita ja vetova, olipa hauki eli kuha.
Ja niihässe poika opasti vanahaamiestä jikisä uittamisesa kuuvemmetrin veesä nin, että pyyvys kuluki sopevasti pohojala parkkeeravan kalan yläpuolela. Kohistukset kunoli tehty, nin poika ilimotti, että nyt lähti pohojasta jätti nouseen. Samasa se tuntu vavannokasa ja samala sekunnilla tai allekin tempasin ninkovvaa, että huonotlangat olisit varmasti mennyppoikki.
Sentuns heti, että nytei ole mikhän tirri siimampääsä, vaan vastusta ihan kunnola. Minnuutivverran nostelin sitä hilijalleen pintaakohti ja välilä annoin hiukka vavala löysempää, ettei irtoo välineet pevon suihin. Kohta alako pinta lähestymmään ja kaikki olimat sillämielin, että jänkäkoiraa sieltä tuuvaan. Vaan eipä ollu, kun pää tuli mulle näkyviin, nin se ei ollullättänokka, vaan kuha. Ja iso. Issoin ainakimmitä minoon koskaan saanu. Kasperila oli hommattuna isonkalanhaavi, kun sillon välilä ollu nin isoja kiinni, etteinet vanahaan sopinnu. Tähän soppii Suomejjärvistä ihavvarmasti kaikki.
Ja niihän se saalissaatiinsiis haaviin. Päätimä heti, että mittaamma ja punnittemma, ja laskema uuvelleen sukuvaan jatkammaan. Saalisjäisä termolaatikosa oli jo kolome syömäkokosta reilustimmitantäyttävätä, joten hyvilämielin sukuva jatkammaan.
Pittuutta oli kommeet 77 senttijä ja haavisa puntari haavimpainon miinustamisejjäläkiin näytti lahajomatontalukemata 4,5 kilova. Ennätyskala vanahenevalemmiehele ainaskittätälaatuva.
Reippaana se pärskäytti ittesä takasssyvvyyksiin, kun Ukka laski sen venneevvierele varovasti pyrstöstä ja kitusista kannattelemala.
Onneks ei tarvitte kalavalehela nykyaikana, kussaalis ovvenneesä. Emännyys kuvas sekä viteova että valokuvvaa kännykälläsä sevverran, että tokumentointi on selevä.
Siinä virallinen kuva arkistoihillaitettavaks. Ja alla mittauskuva selekeelä mittamatola.
Raikas lähtö, tuumaili Ukka, kun jättikuha ponkasi syvvyyksiin, ninko hetikohta päätimmä.
Urputien tukikohasta seuraavaankertaan tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti